Pööniä toroon ja sielua sinappiin

harha-askelia

2012-02-27T08:47:00.000-08:00

Koin jonkinlaisen mielenhäiriön, missäpä muuallakaan kuin kirpputorilla. Niitä kierrellessäni minulla on "kiikarissa" muutamia esineitä. Jossain vaiheessa olen alkanut etsiä teekannua, vaikka olen melko vannoutunut kahvinjuoja joka pitää teetä lähinnä vihtavetenä. Sillehän suomaalaisten nauttima pussiliptoni tuoksuu.

No kuitenkin: kirpputorilla oli myynnissä Arabian Kaarna-sarjan pienempi teekannu. Vetoisuudeltaan 0,35 litraa ja hintaa 5 euroa. Pannu oli maailmaa tai teetä nähnyt, mutta se sopi minulle oikein hyvin. Ei muuta kun mukaan ja matkaan.

Pannu tai kannu, muistuttaa sellaista hienoa kiinalaista terrakottakannua joka teeseremonian aikana valellaan yltä päältä vedellä, sen jälkeen kun sen sisään on laitettu teet ja vedet hautumaan. Jokin tuollaiessa seremoniallisessa touhussa miellyttää ajatusmaailmaani. Teehullut tuskin lukevat tätä blogia, mutta tietänevät mistä on kyse. Niin käytännön kuin ajatuksenkin tasolla.

Toiselta kirpparilta mukaan lähti uusi ibrik kahden aikaisemman seuraan. Vanhin ibrikkini kaipaa uutta tinausta sisäpinnalleen. Sitä ennen se on negatiivisten terveysvaikutustensa vuoksi käyttökiellossa.

uusin kuvassa keskellä, tinavikainen oikealla

Se mitä oikeastaan tällä kertaa etsin, oli Arabian valmistama suodatinsuppilo. "Tip tip"- mallia ei ollut, mutta nin ikään Arabian valmistama Melitta 102 odotti ostajaansa. Se lähti oikopäätä mukaani. Hinta oli lähinnä naurettava, niin kuin tuossa ibrikissäkin.

Teen valmistaminenhan henkilö tarvitsee kuumaa vettä. Vedenkeitin on heitetty kaappiin, kun induktioliesi on nopeampi. Mutta kunnollinen vesipannu on antanut odottaa itseään. Kaapista löytyy useitakin vesipannuja, mutta se induktioliesi....
Porin Pirsmassa tekivät jotain hyllyremnttia, ja sen myötä olivat laittanet pannun jota en ole malttanut aikaisemmin ostaa, poistomyyntiin. Ostin pannun halvalla, ja pääsin kokeilemaan teen valmistusta jokseenkin hallitusti. netistä löytyy ohjeita aloittelijallekin. Etsivä löytää, mitä niiä tähän linkittelemään. Kokeilin ja keitin pari kannullista Twiningsin mustaa irtoteetä. Omituista litkua: ihan teetä. Kun joku tarjoaa liian laihaa kahvia, saatetaan hänestä ilkeästi sanoa että "sen kahvi on teetä".

Kokeilujeni jälkeen hoksasin että nythän sitä posliinisuodatinta voi kokeilla kun on tuo uusi pannukin.

Bialetin pressopannusta mäntä mäkeen, ja suodattamaan. Kaapista standardimäärä pauligin Presidentti Gold label Black - ökykahvia suodttimeen, ja suodatus. En ole saanut tuosta kahvista irti sellaista tulosta, jonka sain 30 gramman uutuusnäytepussista joskus aiemmin tehdessäni. Iso paketti on nyt pieni pettymys. Presso, tavallinen suodatus monella eri annostuksella, ja nyt huolella tehty ei antanut hyvää kahvia. Perkolaattoriinkin tungin viikonlopuna tuota goldia, mutta se meni tukkoon. Luovutan.

Sensijaan jatkan aivan uudella tuttavuudella, perversiolla kuten joku saattaa sanoa:

Kyseessä on tuo keltainen paketti: Pauligin Extra, joka on vientiin suunnattu kahvisekoitus. Sitä myydään eniten Venäjällä, hintaan 250 ruplaa 450 gramman paketti. Suomen eurorahassa noin 6,50 euroa. Sain paketin haltuuni tänään, törmättyäni sen omistajaan kahviaiheisessa Facebook-keskustelussa. Tämä henkilö oli saanut Extraa espanjanmatkaltaan erinäisen määrän ja noitui sitä kelvottomaksi kukkamullaksi jota ei voi juottaa edes vieraille.
Innostuin tietysti asiasta ja kahvipaketista, ja tarjouduin vaihtamaan paketillisen Juhla Mokkaa yhteen hänen murheellisista paketeistaan. Vaihtokauppa tapahtui, ja nyt minulla on jälleen yksi kappale suuren maailman kahvimakua maisteltavanani.

Otin yhteiskuvaan Tokmanni-halpakauppaketjun markkinoiman COFFEE-kahvin, sekä Lidl'in oman; Perfeton. Noita kahta olen jo aiemmin kokeillut ja jotakin kirjoittanutkin niistä tänne. Molemmat ovat suklaa-aromisia ja hieman konstikkaita annostelun suhteen. Mutta silloin kun annostus onnistuu ja erä sattuu olemaan priimaa, on tulos mainio.
Noista kahdesta ei ole koostumusta saatavilla, mutta molemmissa lienee jonkin verran robustaa mukana. Pauligin Extran sisällön löysin eräältä venäläiseltä nettisivulta: Siinä on 70% arabicaa ja 30% robustaa. Odotettavissa on siis palaneen autonrenkaan vivahde tuoksussa ja suklaan aromia maussa.
Nämä täytyy testata yhdessä ja analyyttisesti.

kaikki kurkusta alas

2012-02-23T08:27:00.000-08:00

Otsikko kuvaa osuvasti viimeaikaista rahankäyttöäni ja kiinnostuksen kohteita jo pidemmältä ajalta. Varsinaista elostelua, hiilijalanjäljestä piittaamatta.
Pavonin vaihduttua Francikseen (niitä espressokeittimiä kuten tiedätte), kahvin kulutus on lisääntynyt kummasti. Espresson lisäksi olen tehnyt paljon muutakin -kahvia. Presso, mutteri, jopa perkolaattorikin pulputtavat päivittäin kun on loma-aikaa.

Viikonlopuna käytiin Raumalla, Ruokapuoti Lumossa (myös facebookissa) hakemassa sitä sun tätä, mutta varsinkin tuoretta papua oli saatava. E haki tyrnirouhetta, itse löysin hyllystä Kaffa:n espressoa. Sinappiakin; Ahvenanmaan kotisinappi- original, jota ei passaakaan "raiskata" chilijauholla. Se on maultaan hyvin perinteistä ja juurevaa -sinappia sinapimmillaan.
Samalla reissulla käytiin katsastamassa Café Sali, joka sai kultainen gruppo palkinnnon tammikuussa.
Minulla iski joku mielenhäiriö, kun palkitun erikoiskahvin sijasta tilasikin "talon kahvin". Se olikin loistavaa, ja antoi hyvän kuvan paikan laadusta. Espressonhan kaikki tuntevat ja sitä saa kotonakin.

Sinappia Raumalta, Ruokapuoti Lumosta


Kaffa Roastery:n kattava tuoteseloste			g

Tänään piti saada lisää kahvia, vaikka Kaffan pussissakin on vielä palljon jäljellä.
Siispä Poriin, Puuvillatehtaalle, ja Cafe Solon paahtimolle. Vanha tuttu, hyväksi havaittu Solo Barista lähti mukaan. Ja taas! löysin itseni juomasta tavallista suodatinkahvia espressokoneen vierestä. Tämäkin kokeilu kannatti: kuten Raumalla Salissa, Solonkin todellinen vahvuus näkyy myös "tavallisessa" kahvissa, joka on pirun kaukana ABC:n vastaavasta tarjokkaasta.
Pitää muuten sanoa eräs yllättävä juttu parin viikon takaa: Join Mac Donaldsissa todella hyvää kahvia, vaikkakin pahvimukista. Juottavat mättönsä kanssa Pauligin Brazil:ia. Ja osaavat ainakin Porissa jopa laittaa sen kunnolla.


SoloBaristasta ei kerrota muut kuin 100% arabica, ja paahtopäivä. Mutta se riittääkin tässä tapauksessa.

Paaahtimolta suunnistin Pick n' Pay- nimiseen kahden myymälän pienmarkettiketjun Porin toimipisteeseen, jossa olen muutaman kerran tehnyt mukavia ruokaan ja mausteisiin liittyviä löytöjä.
Tällä kerrallakin: tavanomaisen(?) Pauligin erikoisen: Presidentti Gold label - Blackin lisäksi ostoskoriin kulkeutui Kotivara- nimisen lihatalon chilimeetwurstin kantapaloja. Siis eräällä nimityksellä "roiskeita". Niiden kanssa saa olla varovainen. Ei niinkään tulisuuden vuoksi, joka on melko maltillinen vaikkakin riittävä, vaan seuraavaa aamua ajatellen. Nämä ovat ROF (ring of fire)- vaarallista tavaraa. Määrä korvaa laadun, ja niitä mättää helposti seurauksista välittämättä. varsinkin oluen kanssa.

ei niin hirrveän esteettistä, mutta niin hyvää tarkoituksessaan

presidentti meni annostelijaan...

...ja parempi tavara viileäkaapin pimeyteen

blogista blogiin

2012-02-21T05:09:00.000-08:00

Olen kahden blogin loukussa, mutta ei se mitään. Blogista blogiin voi linkittää.
Tänään teen niin. Linkitän tähän viime aikoina Satakunnan Kansa- lehden verkkosivuille kirjoittamiini aiheisiin:

Uusin ensin, eli tänään kirjoitin Aeropressista
14.2.2012 kirjoitin espresson perusteista
11.2.2012 noiduin jotakin
7.2.2012 kirjoitin kahvinkeitinkuumeesta

Youtubekin on saanut minulta osansa viime aikoina:

Kaffa Roastery'n espresso 80/20 franciksesta
(höyrypilli sylkäisee kummasti)

Sekoilua vakuumikeittimen ja kelvottoman kahvin kanssa

Lopuksi päivän hankinta ja kirjasuositus

kirja ei ole postillana postilla

jotain uutta tai uusvanhaa

2012-02-09T09:22:00.000-08:00

Pitkään on kirpputoreja kierrellessä törmännyt pelkkään "roinaan", tai sellaiseen tavaraan joka ei ole herättänyt kiinnostusta. Poikkesin tänään kirpputorilla, josta löysin ensimmäisen mutteripannuni. Tällä kertaa onnisti: Neuvostoaikainen ja ehkä valmisteinenkin "puolimutteri": ceramic stove top espresso maker lähti välittömästi mukaani. Näitä ei ole koskaan liikaa!

Ensimmäinen kokeilu johti siihen mitä osasin odottaakin. Tiiviste on entinen, ja mokat tai niiden alut päätyivät keittolevylle. Pitääpä tilata tähän tiiviste, samalla kun tilaan Francikseen gruppotiivisteen.

Toinenkin tavara, minulle ennen näkemätön, lähti matkaani kirpputorilta:

Kyseessä ei ole hiirenloukku, vaan Melitta- merkkinen kahvinannostelija. Tämä retrohenkinen vekotin asennetaan seinälle, ja täytetään suodatinkahvijauheella. Suodatinsuppilo asetetaan laitteen alle, ja tuosta ruskeasta napista painamalla siihen laskeutuu noin 8 grammaa kahvia / painallus.

Testasin laitteen parilla eri kahvilla, ja totesin mittatrkkuuden riittävän hyvin "arkikäyttöön". Espressojauhe ei tästä suostunut valumaan ollenkaan ulos. Liian hienojakoista, kai.

Samalla kun mittailin annostelijan antamia kahvimääriä, etsin sopivaa annostelua S-ryhmän rainbow-kuralle. Kuraa se onkin, jos annostelee 1:17 suhteella, mutta pienellä aliannostelulla siitä saa jo jotakin irti. Kuvan krups-keittimeen puoli litraa vettä, ja kolme painallusta annostelijalla tuotti hienoisella suklaa-aromilla iloittelvan kahvin. Joskin se oli / on melko ponnetonta muuten.

Lisäys, pari tuntia myöhemmin:

E" sanoi kun kerroin neukkumutterin tiivistevaivasta, että voisiko tuolla hyllyllä olevissa muttereissa olla sopivan kokoista parempikuntoista tiivistettä?
Bialeteissa ei, mutta Prismasta 5 eurolla ostetussa jäljitelmässä oli prikulleen saman kokoinen. Vesisäiliökin ulkoisesti saman kokoinen.
Se toimi elimenluovuttajana, ja nyt "ajo käy".

Suodattimetkin olivat identtiset, paitsi kahvikorien nousuputket hieman eri pituiset.....
Pitääpä joskus vähän testailla

Brändiä

2012-02-08T10:00:00.000-08:00

Otsikon voisi tulkita brandyksi, mikä ei olisi ollenkaan huono idea keskellä flunssakautta ja alkavaa mahatautiepidemiaa. Vietän viimeisiä päiviä opiskeluuni kuuluvassa työssäoppimisessa, päiväkodissa. Siellä jos jossain tavallinen ihminen saa flunssan muutamassa päivässä, kun ei omaa asianmukaista vastustuskykyä. Niin minäkin, mutta vatsatautia ei ole vielä havaittavissa. Opiskelu, ja työssäoppiminen on vienyt aikaa ja ajatteluresursseja sen verran, ettei blogini ole viime aikoina paljoa karttunut. Asiaan on tulossa korjaus. Tässä ensiapua.

Kahviharrastukseni elää pinnan alla koko ajan. Monenelaista on tullut kokeiltua ja säädettyä, mutta käänteentekevääkin tapahtui alkuviikosta. La Pavoni- vipukeitin lähti uudelle omistajalle, vaikka olin luvannut itselleni että luovun siitä vasta perunkirjoituksessani.
Ristretto-foorumilla; ostetaan/myydään- palstalla luki menneenä viikonloppuna, että halutaan ostaa vipukeitin. Vaihtokin mahdollinen, ja vaihdokiksi tarjolla Francis Francis! X1 classic ground, 3 rd generation with large brass boiler. Lihavoitu teksti on keittimen varsinainen nimi, joka sisältää myös tuon huutomerkin. Loppu on munkkilatinaa joka kertoo kuitenkin olennaisia asioita keittimestä. FF:ää kun on myös kaiken maailman podi ja kapseliversioina. Tarjolla ollut oli kuitenkin varsinainen X1, joka syö ihan oikeaa espressojauhetta.
Koetin kepillä jäätä, vastaamalla ilmoitukseen. Sitten puhelin käteen ja seuraavaksi olinkin jo laittamassa pavonia postituskuntoon. Sinne meni, ja FF tuli eilen tiskipöydälle.

kuvassa tilanne ennen ja jälkeen - illyn kupit olivat minulla jo entuudestaan

FF on uuden gruppotiivisteen tarpeessa, mutta niin akuutti tilanne ei ole ettenkö olisi päässyt rypemään ensi-innostuksessani jo yhtä iltapuhdetta. Testailin zassenhausilla ja hariolla erilaisia karkeuksia, käyttäen loput Cafe Solon pavut ja vähän pauligilta saamaani tuotepakettiin kuulunutta profondoakin.
Crema löytyi, mutta katosikin. Kone on hieman nirso karkeudelle, mutta ennenmuuta pavulle. Rasvaisuus ja paahtoaste on oltava kohdallaan jos mielii espressoa saada. Tämä on ensivaikutelmani.

Tänään menin kauppaan, ostaakseni Franciksen markkinoijan, illyn valmisespressoa. 10,50 euroa/ 250 grammaa, mutta kokeilla täytyi. Hyllyvälissä ihmetellessäni sekosin, ja ostin saman tien pari muutakin "maailman tunnetuinta" espressojauhepakettia: verrokiksi illylle. Ajattelin että jos kuraksi osoittautuvat FF:n kansa, niin menkööt mutteriin. Niin menevätkin.

Tein vertailukelpoiset kupilliset illysta, lavazzasta ja segafredosta, ja kuva kertoo loput. Maku vastaa ulkonäköä. Mutta valmisjauhe on aina valmisjauhetta. Jopa paulig profondo "peittoaa" näistä parhaan makumaailmallaan. Solosta puhumattakaan. Mutta arkiespressoksi, käyttökahviksi suosin tuota illy-jauhoa. lavazza on sanalla sanoen kuraa. Segafredo menettelee. Cappuccinon pohjaksi se saattaa olla näistä paras.

Harjoitukset jatkuvat. Pavonin tasoisia espressoja saa kyllä tällä hakea, mutta eiköhän melko lähelle päästä. Olen vaihtokauppaani tyytyväinen!

talvi-ilta vesi kielellä

2012-01-30T02:36:00.000-08:00

Joulun alla, kun keitin painekattilalla muutaman chilimarinoidun porsaankielen, keittolevy unohtui ulkorakennuksessa olevaan monitoimiverstaaseen, joka toimii milloin kesäkeittiönä ja toisinaan jopa puusorvin käyttöpaikkana.
Tuolla keittolevyllä on käyttöä useammin kahviharrastukseni yhteydessä, kun induktioliesi ei tunnista alumiinia, lasia tai muita vanhanajan keittiövälineiden silumiineja.

Tänään oli tarkoitus hakea se takaisin talon puolelle, ja putsailla törkyiseksi jäänyt laitos käyttökuntoon.
Mutta käydessämme aamupäivällä ruokaostoksilla Porin Prismassa, silmiini sattui naudan kieli: 820 grammaa vakuumiin pakattua laatulihaa!
Levy saakin tehdä toisen "iltavuoron", ennen puhdistusta. Vanha painekattila puhaltelee lämmetessään höyryjä kantensa välistä, ja tiivistyy varsinaiseksi paineastiaksi vasta kunnolla kiehuessaan. Tuo taippumus ei ole kaunista tai siistiä katsottavaa, ja siksi käytän kattilaa vain ulkorakennuksessa. Mikään kotikäyttöön tarkoitettu liesituuletin ei suoriudu mokoman onkapannun päästöistä.

Jouluna laittamani porsaankielet olivat chilimarinoituja, ja melko voimakkaan makuisia. Tämän naudankielen kanssa taidan harjoittaa perinteisempää linjaa ja tehdä melko "naturel"
Suolaa, pippuria, porkkanaa, ehkä ropaus chilivalkosipulimurskaa. Ja neljäksi tunniksi painekattilaan.
Tavallisessa kattilassa aikaa kuluisi ...koko päivä.
maku ja aromitkin ovat omaa luokkaansa painekattilan jälkeen.

Juoksuputki

2012-01-14T04:57:00.000-08:00

Ollut vähän taukoa blogikirjoittamisen suhteen, niin täällä "omassa" kuin SK24:n kirjoitelmissakin. Lähihoitajaopiskeluni ensimmäinen työharjoittelu, tai työssäoppiminen kuten nyt pitää lausua, päiväkodissa on vienyt oman veronsa. Päiväkotiin pästessään opiskelija saa melkoisella varmuudella osakseen jonkinasteisen flunssan. Niin oli odotettavissa, ja niin kävi minullekin. Pari päivää meni buranan voimalla nukkuessa.

Mutta harrastuspuolella on tapahtunut, vaikka "kirjoituskone" on ollut levossa. Kameran muistiin on tallentunut havaintoja, ja videopätkiä on siirtynyt YouTuben arkistoihin. Pääosassa on ollut Moccamaster-kahvinkeittimen juoksuputki. Tuolla nimellä kutsutaan kromattua suorakaiteen muotoista putkea, jonka kautta kuuma vesi siirtyy keittimen sisuksista suodattimeen, kahvijauheen päälle. Moccamaster- kahvinkeitintä on valmistettu ainakin kahdella erilaisella juoksuputkella varustettuna: Vanhemmissa, kuten omassa mallissani 741C, on alunperin yksireikäinen juoksuputki. Uudemmissa putki on 9 reikäinen. Vesi tulee suodattimeen siis joko yhdestä isommasta, tai useammasta pienemmästä reiästä:

Yksireikäisellä putkella on huono taipumus "porata" kahvijauheeseen reikä keskelle. Tämän vian korjaamiseksi kehitettiin tuo toinen putki. Putket ovat yhteensopivia ja niitä myydään varaosina. Halusin säilyttää alkupeäisen putken, enkä porannut sitä useampireikäiseksi. S-ryhmän Kodin Terra myi minulle uuden mallin hintaan 12 euroa.

Samalla kun ostin putken, aikomukseni oli hankkia kaktus-idätysmultaa chilinsiemenille, samasta kaupasta. Pussi oli jo kädessäni, mutta heitin sen takaisin lavalle. Olin sillä hetkellä tehnyt päätönkseni pitää välivuosi chilinkasvatuksesta. Se homma ei nyt vain kiinnosta. Tulista ruokaa saan kyllä aikaan aiemmin kasvattamistani.

Tein tutkimuksellista vertailevaa myyräntyötä kahdella ei kahvilla ja putkella, selvittääkseni onko putkella lopulta merkitystä moccamaster-kahvin suodatuksessa. Tässä pari kuvaa, ja niitä tukevaa videomateriaalia:

Ylemmässä kuvaparissa Arvid Nordquistin tummapaahtoinen kahvi: vasemmalla yksireikäisen putken, ja oikealla 9-reikäisen putken alla.
Alemmassa jonkin verran karkeampi Paulig Brazil, samojen putkien alla. Annostus kaikissa tilanteissa sama.

Suodattimet tyhjinä. Kuten kuvista saattaa havaita, reikien määrällä ei hienommaksi jauhetun kahvilla ollut paljoakaan vaikutusta. Karkeampaan kahviin yksireikäinen ei poraa merkittävää kuoppaa, mutta 9 reikäisen jäljiltä pinta jää täysin sileäksi.

Entä makuerot??
Tuomioni on: En pysyisi erottamaan eroja sokkotestissä. Kuuma vesi menee molemmista läpi samassa ajassa, ja täyttää molemmissa tapauksissa suodattimen niin että koko kahvijauhe jää veden alle. Testissä käytin vettä 500 grammaa, ja kahvia 30 grammaa. Pienemmillä vesimäärillä ei kannata kahvia valmistaa, jotta tulos olisi sellainen kuin keittimen valmistaja on tarkoittanut.

Lopuksi vielä viedeotaidetta samasta aiheesta:

ANQ - yksireikäisellä putkella

Paulig - yksireikäisellä putkella

Ensin ANQ, ja sitten Paulig - 9 reikäisellä putkella

En vastaa videoiden taustamusiikin variaatioiden aiheuttamasta mahdollisesta pahoinvoinnista !

puolet paskáa

2012-01-03T10:56:00.000-08:00

Vanhemman mallinen Moccamaster todellakin poraa suodattimessa olevaan kahvijauheeseen kraaterin keskelle, kuten edellisen kirjoitukseni kommentissa kerrotaan. Uudemmissa on monireikäinen suihkuputki, joka auttaa asiaa. En vielä lähtenyt "poraamaan takaisin", mutta kokeilin toista konstia, joka sekin osoittautui toimivaksi.

Samalla kun kokeilin pyöreää suodatinpaperia kahvijauheen päällä, halusin vähän ilmeikkäämpää suodatinkahvia. Joulukuusen alta löytynyt Pauligin Mundo ei mielestäni ole maultaan kelvotonta, mutta jotenkin "munatonta" tai olematonta se on. Jos annostusta lisää, mundosta tulee kitkerää -pahaa.

Mutta apu löytyi pakastimesta: Caffè Paskà. Pelkkää robustaa, varsinainen jytky espressona.
Laitoin 50/50 Mundoa ja Paskaà. Jälkimäisen pavut Zassenhausillla jauhoksi, teräasetus: kierros auki (espressossa 1/2 -3/4 kierroksen välillä)

Koesatsi: 500g vettä, joka on pienin järkevä määrä suodatinkeittimellä valmistetaessa. Kahvijauhoa 1:17, ja 5 grammaa keittimelle, eli 35 grammaa. MocMast. pulputtamaan, ja maisttamaan. Hyvä tuli (makuasia)

Ja porausta ei tapahtunut pikaviritelmälläni. Kuvassa lisäsuodatin käännetty irti poroista:

moccamasteria rassaamassa

2012-01-01T07:37:00.000-08:00

Kaivauduin ullakkovarastoomme, jossa muistin olevan Moccamaster- kahvinkeittimen joka poistettiin käytöstä, sen kolmannen pannun mentyä rikki. Sen jälkeen kahvinkeitosta on huolehtinut ensin braun, ja nyttemmin krups.

Mutta nyt kun kaikenlainen kahvin kanssa hääräileminen kiinnostaa aivan omalla tavallaan, päätin ottaa tuon 15 vuotta pahvilaatikossa olleen vanhan sotaratsun esille ja laittaa sen "ajokuntoon". Tarkoituksena on selvittää veden lämpotiloja, uuttoaikoja ja muuta sen sellaista joka on tehnyt moccamasterista käsitteen. Eräänlainen myytinmurtotestaus vuodenvaihteen ratoksi.
Kannukin on vain poreella, ei rikki.

Keitin on ollut kovassa käytössä: virtakytkimenkin muistan joskus ajat sitten vaihtaneeni kun alkuperäinen lakkasi yhdistämästä. Putsailin keittimen ensin 100 kärpäsenraadosta, sitten muutoin päälisin puolin. Ajoin ensin keittimellisen soodavettä (4 ruokalusikallista 10 kupilliseen) Sitten toisen pelkkää vettä; se oli jo melko kirkasta, ensimmäisen satsin oltua aivan fairyveden vihreää, ja täynnään rasvankappaleita.

Sitten kalkinpoistoon:
Laitoin 4 kuppia vettä, 3 kuppia etikkaa, käynnistin keittimen ja sammutin 3 kupin kohdalla. sitten annetaan muhia vartti- puolituntia ja käynnistetään uudelleen, valuttaen loput.
Sitten vielä 2-3 keittimellistä pelkkää vettä läpi, ja kone alkaa olla käyttökunnossa.
Etikan tarkoituksena on poistaa kalkki, sooda poistaa rasvat. Ja tämän jälkeen tuohon referenssikeittimeen ei kaadeta vettä sillä kannulla johon kahvi valuu. Niin: tuo kannu on poreella, mutta pitää edelleen vettä (ja kahvia). Pääsen mielipuuhaani: hifistelemään kaikkien heterokahvinkeittimien isällä

Mittasin (kinkkumittarilla -tarkkuus ties mitä, eli arvot suuntaa antavia ja vertauskuvallisisa) moccamasterin veden lämmön pannun pohjalta, eli kyseessä ei ole absoluuttinen totuus siitä mitä vesi on kahvin kohdatessaan. Samalla mittailin muitakin keittimien veden lämpöjä

Moccamaster - mittaus kannun pohjalta

Krups - mittaus kannun pohjalta

OBH Nordica "espressokeitin"

La Pavoni Europiccola Millennium

Vertailun vuoksi: kiehahtanut vesi, kaadettuna kylmään perssopannuun

Summa Summarum:
Kinkkumittarin näytti kiehuvan veden olevan 100 asteista. Kuvien mittaustuloksiin ei ole aivan luottamista, mutta suuntaa ne antavat. OBH:n tuottama lämpö selittää jonkin verran sen tuottaman espresson laatua. Ei se toivoton ole, mutta mittauksen jälkeen nostin sen hiljaa takaisin kaappiin.

Mutta Moccamasteria päätin testata rinnakkain "pääkeittimemme": Krupsin kanssa. Moccamasteria kehutaan että se on nopea. Että sen vedenlämpö on kohdallaan. Että sitä ja että tätä....
Kyseessä oleva moccamaster on mallia vanha. Siinä ei ole sekoittavaa suihkuputkea, ei tippalukkoa, ei aromikantta eimitään eksoottista. Suihkuputki on suora, ja poraa kraaterin kahvijauheen pintaan.
Krupsissa on joku aroma control. Mitä se kontrolloi? Tuskin mitään. Se vain kastelee purut ennen kun päästää kahvin valumaan pannuun. Tuo näkyy myös videolta. Krupsi ottaa loppukirin, ja "maaliin" molemmat keittimet saapuvat samaan aikaan. 7 minuuttia - litra kahvia molemmilla.

Olisikohan tässä riittävästi yhdelle blogirupeamalle. Kirjoitin tänään jo toiseenkin: Satakunnan Kansa- lehden verkkosivuilla vuodenvaihteessa alkamaani blogiin, joka käsittelee näitä samoja asioita -ehkä yksinkertaisemmin esitettynä ja jälkijunassa tähän verrattuna.
SK24 blogiini voi tutustua osoitteessa: http://www.satakunnankansa.fi/Blogit?wp=users_2123

Ja muihin kirjoittajiin verkkolehden blogien etusivulla: http://www.satakunnankansa.fi/Blogit

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2012!

Tapaninpäivän myrsky

2011-12-26T02:01:00.000-08:00

Ruotsin puolella Dagmar- nimen saanut myrsky rantautui länsirannikolle yöllä. Aamulla oli tapahtunut takapihallamme. Kaksi kasvihuonetta mme olivat "lähteneet lentoon", ja päätyneet pelto-ojaan. Onneksi ojat pysäyttivät ne, ja niissä säilytetyn irtaimiston. Muuten tavaraa olisi saanut lähteä etsimään parin kilometrin päästä, peltoaukean toiselta laidalta.

kesällä kerran

... ja tänä aamuna

Naapurilta oli kaatunut pari mäntyä tielle, ja tienviitta kallistunut entisestään.

Näillä aukeilla on totuttu tuuleen ja myrskyynkin, mutta tämänkertaista ei ehkä aivan pian ylitetä.

Jouluaamun kahvia kuusen alta

2011-12-25T01:35:00.000-08:00

Joulukuusen alta löytyi paketillinen Pauligin Mundoa. Pakkauksen teksti kertoo, että kahvi on peräisin Etelä- ja Väli-Amerikan pehmeistä ja tasapainoisista kahvilaaduista. Voimakasarominen Kenia tuo makuun lisää vivahteikkuutta ja ryhtiä.

Paahtoaste on hyvin vaalea, sama kuin kansallisjuomassamme Juhlamokassa. Mundosta kertovalla nettisivulla korostetaan että se on vastuullisuussertifioitu kahvi. Sertifiointi kertoo, että kahvissa käytetyt pavut on tuotettu vastuullisesti ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtien. Sertifioinnista vastaava UTZ CERTIFIED on maailmanlaajuinen, puolueettomasti valvottu kahvin sertifiointiohjelma, joka varmistaa ja todentaa vastuullisen tuotantotavan tiloilta lähtien.
Siis erällä tavalla "reilun kaupan" kahvia.
Maistettuani joskus varsinaista reilun kaupan kahvia, en voi verrata sitä tähän joululahjaksi saamaamme ja jouluaamun kahvikseni laittamaani kahviin. Niistä ei kannata puhua edes samalla viikolla. Vaikka Mundon paahtoaste ei lupaa suuria, on se melko paljon parempi kokemus kuin jokapäiväinen Juhlamokkamme -siis kahvimielessä katsottuna.

Paketin teksti kertoo, että 500 gramman pakkauksesta saa noin 65 kupillista.
Annostus siis 7,7 grammaa / kuppi - ilmeisesti 1,2 desilitraa. Punnitsen ja mittaan seuraavalla kerralla. Ensikosketus meni jokseenkin "arkitankkaus" mallin mukaan: 4 pauligin kultamittaa, keittimen neljään "viivaan".

Itse olisin varmaankin jättänyt tällaisen kahvin kaupan hyllyyn mutta nyt maistettuani ensimmäisen kupillisen, voin ehkä joskus ostaa itsekin. Tasapainoista ja miellyttävän konstailematonta kahvia, mutta pysäyttää maistelemaan. Suosittelen!

joulu on jo ovella

2011-12-23T00:59:00.000-08:00

chilimarinoitua porsaankieltä joulupöytään

2011-12-20T08:49:00.000-08:00

Sain tänään aikaiseksi erään herkkuruoan esivalmistelun.

Otin puheeksi että täytyy katsoa, löytyisikö ruokakauppamme lihahyllystä porsaankieliä. Tänään kaksi sellaista oli ilmestynyt jääkaappiimme, vakuumipakattuna. Vaimo oli käynyt kaupassa. Toisessa jääkaapissamme on majaillut jo jonkin aikaa Poppamiehen Valkyria-marinadipullo. En ole kovin aktiivinen marinadien käyttäjä, mutta ajatukseni kielen hankkimisesta liittyi melko paljon tuohon pulloon, jolle olisi hyvä keksiä sopivaa käyttöä.

Siispä toimeen: Erotin kielet, toisen panin pussiin ja pakastimeen odottelemaan. Punnitsin jäljelle jääneen ja laitoin tyhjään lasipurkkiin. Marinadin annostusohjeeksi kerrotaan 20% marinoitavan lihan painosta. Kieli painoi 280 grammaa. Pistin marinadia ohjeen mukaiset 60 grammaa, ja vielä 10 grammaa "kiellon päälle": eli 25%. Loput vettä, purkki kiinni, ravistus ja purkki jääkaappiin.
Hautukoon siellä pari vuorokautta.

Torstaina (nyt tiistai) otetaan marinoitunut kieli (edellisenä iltana se toinen pakastimesta sulamaan) purkistaan. Molemmat yhtä aikaa painekattilaan, ja annetaan muhia jokunen tunti. Tavallisella kattilalla keitettynä aikaa menisi 4-5 tuntia, painesellaisella noin puolet. Höyrytysveden maustaminen on vielä mietinnässä, mutta luulisin että suolaa ja pippuria. Marinoitunut yksilö luovuttaa melko varmasti hieman aromejaan toiselle, joten aivan au naturel sekään ei tule olemaan. Pieni loraus marinadikastiketta kattilaan lienee paikallaan.

Kypsytyksen jälkeen kielet jäähdytetään, ja laitetaan pariksi päiväksi jääkaappiin vetäytymään/tekeytymään. Jouluaattoma ne ovat valmiit siivutettaviksi ja nautittaviksi.
Mikäli itseäni tunnen, aattoiltana niistä ei ole jäljellä muuta kuin muisto.

Poikkesin tänään kun aikaa oli, SPR:n kierräytstavaratalo- Kontissa

Joku oli hylännyt santos-vakuumikeittimen yläpalloa muistuttavan lasiesineen, ja se oli ajautunut "kaupan" hyllylle. 2€. Sain osakseni hieman ihmetteleviä katseita kun kannoin "palloa" kädessäni, muuta tarjontaa katsellessani. Ei löytynyt.

Mutta tämä "kuuppa" poikkeaa vähän santoksen vastaavasta. Siinä on kiinteä suodattimen tapainen, joka saattaa vaatia kyllä vähän karkeamman jauhatuksen kahville, ettei se pääse läpi suodattimen. Tiivistettä ei ole, joten vakuumikeittimen osaksi tuosta ei oikeastaan ole.
Ehkä saan siitä osan kylmäuuttolaitteeseen, jota aion pian alkaa rakennella.
Tässä pari kuvaa. Jos lukijakunnasta joku tunnistaa tuon ja tietää sille täsmällisen käyttötarkoituksen, olisin kiitollinen vinkistä.

konttilöytö kuvassa vasemmalla. Vertailukohtana santoksen yläpallo


Tämän kummajaisen suodatin

Elämänkaariajattelua

2011-12-16T11:08:00.000-08:00

Elämänkaari on sivistyssana johon saattaa törmätä jossain tilastomaakareiden maailmankonferenssissa, tai sosiaalialan opiskeluun liittyvässä oppikirjassa. Tämän päiväinen blogimerkintäni sai siitä otsikkonsa, kun raskain mielin irrotin akut uskollisesti palvelleesta hiirestäni, jonka vieritys- ja zoomausrulla suvaitsi sanoa työsopimuksensa irti.

Pari viimeistä päivää se heräsi vielä hetkittäin eloon, kun iskin osoitustyökalua rajusti pöytään, ja heitin kerran seinään. Mutta lopulta rulla sekosi, ja alkoi "scrollailla" näyttöä omavaltaisesti. Menköön siis.

Kuva kertoo, että hiiren ykkösnappi on saanut tuntea oikean käteni etusormen kosketusta melko paljon. Pinta on kulunut puhki. Myös hiiren toisella puolella on puhkikulunut kohta; se johon kämmeneni reuna noin viiden vuoden käyttöajan on koskettanut. Tämä edesmennyt hiiri on muokannut noin 20 000 kuvaa, sillä on editoitu noin 1000 videonauhaa ja äänitallennetta dvd- ja cd- levyille. Se on muokannut satoja mainoksia, kymmeniä nettisivuja. Sillä on surffattu netissä vuositolkulla, tehty kirjanpitoa ja ties mitä. Sen työt on nyt tehty. Hiirimatollani majailee nyt tämän pikkusisko: cordless optical mouse for notebooks. Ehkä hankin seuraajaksi Applen Magic Mousen, mutta se saa vielä odottaa.

Uudelle hiirelle tulee tarvetta: Sain pari päivää sitten viestin että työtä tai puuhastelua uuden blogin muodossa on tarjolla SK24.fi- sivuston uutena blogikirjoittajana. Keskustelu edellä linkitetyllä uutissivustolla on vilkasta, mutta valitettavan aggressiivista. Aika näyttää.

Mitä muuta, henkilökohtaista?
10.10. aloittamani lähihoitajaopiskelut siirtyvät pian ensimmäiseen työssäoppimisjaksoonsa. Vuodenvaihteessa, samalla kun aloitan tuon bloggaamisen maakuntalehdessä, menen erääseen porilaiseen päiväkotiin työharjoitteluun. Melko kaukaa haettua kaltaiselleni vanhalle teollisuustyöntekijälle ja autonasentaja-jermulle (en ole tehnyt päivääkään autonasentajahommia). Mutta varhaiskasvatus kuuluu opetussuunnitelmaan ja käytävä se on. Menen avoimin mielin, mutta pelonsekaisin tuntein.
Runsaan kahden kuukauden opiskelujakson aikana on tullut opittua, tai ainakin opiskeltua paljon uutta. Hygieniaosaaminen on todistettu passin suorittamisella. Ensiaputaidot on saatettu ajan tasalle. Lääkematematiikka on tentitty onnistuneesti: ensimmäisellä yrittämällä läpi, virheitä ei saa olla.

Joulu lähestyy, niin kuin joka vuosi. Ja menee runsaan viikon kuluttua nopeast ohi. Harrastukset: kahvi, chilit -ovat olleet nyt hieman tauolla, edellä luettelemieni monien muiden opiskeluun liittyvien aikaa vievien toimien vuoksi. Mutta pian vilkastuu niilläkin rintamilla.

Palaan kirjoittamaan "kun pukki oveen kolkuttaa"

Valkovenäläinen

2011-12-08T09:14:00.000-08:00

Taustaa:
Alussa oli peri-englantilainen coctail, joka tunnetaan nimellä "Black russian" suomeksi musta ryssä. Siinä sekoitetaan 2cl vodkaa, 2cl kahvilikööriä ja jäitä. Juoma muuttuu valkovenäläiseksi kun sitä pidennetään maidolla. Kumpikaan juoma ei ole slaavilaista alkuperää, vaan ovat saaneet nimensä, vodkasta joka on juoman kantava ainesosa. Ei tiedetä, kumpi oli ensin ja synnytti toisen.
Valkovenäläinen on salakavala iloliemi joka saattaa yllättää, ja jossain vaiheessa yliannosteltuna väsyttää.
Oma suosikkini on tupla-valkovenäläinen kahden whiskyn jälkeen, jonka jälkeen jatketaan edelleen 2-1-2-1-2-1-2-1.... Jota seuraa melko varmasti sammuminen pöydän alle, ja seuraavana aamuna ikimuistoinen krapulaksi kutsuttu olotila. Tuollainen humalahakuinen vulgääri käyttäytyminen ja toiminta ei ole suositeltavaa, mutta näinä pikkujoulu-juhlallisuuksien aikoina tomi melko yleistä
...ja ymmärrettävää.

Oma ajankohtainen hieman poikkeuksellinen näkemykseni kahviharrastuksen myötä on hautunut hiljalleen kylmäuuttojen yhteydessä, valkovenäläiseen suuntaan. Päätin kokeilla, asianmukaisin välinein ja tarpeellisilla ainesosilla.
Yhteenveto toimituksen ensimmäisestä vaiheesta, kuvan kertomana:

Otetaan 140 grammaa (1,4 desilitraa) kylmää vettä. Sekoitetaan veteen 35 grammaa espressojauhetta.
Punnitaan 15 grammaa kandisokeria. Mortteliin, ja tomuksi. Jauhettu sokeri erlaan, ja vettä juuri sen verran että jauhe peittyy. Pariksi minuutiksi mikroaaltouuniin, niin että kiehahtaa ja sokeri sulaa kokonaan. Sekoitetaan, ja pannaan pakastimeen jäähtymään. Kun jäähtynyt, kaadetaan kahviuutteen sekaan (kuvassa 2.vasemmalta). Ravistetaan, ja laitetaan uute jääkaappiin tekeytymään ainakin 12 tunniksi.

Seuraavana päivänä painetaan uute aeropressin läpi johonkin sopivaan astiaan. Jätetään kahviliköörivaihe pois, ja siirrytään suoraan valkoisen lopputuotteen valmistamiseen. Tässä vaiheessa täytyy luottaa makuaistiin ja omaan makuun. En kerro, en voi, miten loppu sujuu, mutta jotakin osviittaa voi ottaa vaikkapa Starbucks:in Frappuccinon tuoteselosteesta. Siinä on 250 millilitrassa 75% maitoa, eli jokseenkin 188 grammaa. 18% jotakin kahvinkaltaista ainetta, eli 47 grammaa . Sokeria on sullottu pulloon 6%, eli 15 grammaa.

Ja ollaan varovaisia sen viinan kanssa!

kasvihuone kiinni -ja kahvipaketti auki

2011-12-03T02:10:00.000-08:00

He jotka harrastavat hyötykasviviljelyä kasvihuoneessa, tietävät miten ikävää puuhaa on kasvihuoneen talvikuntoon laittaminen. Joku perverssi masokisti saattaa siitä pitääkin, mutta itse en ainakaan tänä syksynä ja alkavan talven kynnyksellä tuohon hommaan ole löytänyt innoitusta.

Siksi tällä kertaa kasvihuoneiden huolto jäikin jokseenkin tekemättä. Edestään löytää: keväällä on urakkaa tiedossa. Mutta välttämätön on tehty: Automaattiset luukunavaajat irroitettu, etteivät ne kevätauringon vaikutuksesta paina mahdollisesti silloin vielä jäässä olevia tuuloetusluukkuja palasiksi. Ämpärit ja muut purkit keräilty seinustoilta huoneisiin talteen, ettivät jää lumen alle. Ja siinäpä tuo tällä kertaa olikin. Sääaseman anturin kun vielä ruuvaan pois tuolta niin homma on hoidettu.


3.12.2011. Aste pakkasta; klo 11

Kasvihuoneelta kahville:
Avatessani uuden suodatinkahvipaketin, muistin nyt mitata veden ja kahvimäärän tarkasti ja katsoa miten veden pinta asettuu keittimen mitta-asteikolla. Laitan tulemaan neljän kupin mukaan, kun juon kahvia yksin: siitä tulee yksi reippaan kokoinen kupillinen, jonka kanssa sopii kirjoitella vaikkapa tätä blogia.

Kahvijauhetta on tapana laittaa 7 grammaa kupillista kohden: eli 28 grammaa neljälle kupilliselle.
Vettä 480 grammaa, mittapuuna 1,2 desilitraa / kuppi. Sekoitussuhteeksi tulee suositeltu 1:17.

Kun "virallisen" neljän kupin vesimäärän kaataa kahvinkeittimen vesisäliöön, pinta asettuu himpun verran yli kolmen kupin viivan. Ja suodattimessa on neljä mitallista jauhetta. Se on monen mielestä liikaa. Hyvin yleinen tapa on laittaa neljä viivaa vettä, ja vielä himpun yli viivan. Ja siihen määrään kolme mitallista jahvijauhetta. Pannukahvia keittävät laittavat jauhetta mitallisen/kuppi, ja vielä yksi mitallinen "pannulle".
Ota tuosta viidakosta sitten selvää! Kokemus tietysti opettaa kullekin oman tapansa laittaa vettä ja jauhetta itselleen mieluisan määrän, mutta kun ollaan etsimässä vaikkapa sopivaa uutta kahvimerkkiä tai -laatua, niin jokin standardi-annostelu kannattaa ottaa käyttöön. Vaaka tai/ja mittakannu ovat turhia tavallisen aamukahvin kanssa, mutta silloin tällöin niitäkin kannattaa käyttää. Maku ratkaisee!

Lopuksi: ajankohtainen ja toimiva makuyhdistelmä

painekattilaa koeponnistamassa

2011-11-29T10:17:00.000-08:00

Koeponnistus on hieno paineastiatarkastaja-insinöörien nimitys toimenpiteelle jossa kokeillaan kestääkö jokin paineastia sille asetetun paineen + jonkin verran ylipainetta räjähtämättä koeponnistajan silmille.

Isäni on joskus 1960-1970 luvun vaihteessa ostanut äidilleni (tai itselleen) joululahjaksi Duromatic P4-
painekeittimen. Tuolloin esihistoriallisella ajalla keittiövälineen antamista joululahjaksi tai peräti äitienpäivälahjaksi, ei pidetty henkilökohtaisena loukkauksena tai muutoinkaan epäkohteliaana eleenä. Joten perheeseen tuli painekattila. Muistan hämärästi, miten sitä asianmukaisella hartaudella käytettiin. Toimitukseen sisältyi jonkin verran pelkoa, ensimmäisessä kappaleessa kuvailemastani johtuen.
Isäni poistuttua tästä maailmasta 1972, painekattila unohtui jonnekin komeroiden kätköihin. Äitini ei sitä käyttänyt.

Sittemmin painekattila kulkeutui minun "hoteisiini". Olen kokeillut sitä pari kertaa; molemmilla kerroilla käyttänyt kielen keittämiseen. Muistaakseni naudan, en siis esimerkiksi oman kieleni keittämiseen tai polttamiseen kattilan kylkeä vasten joka sekin kyllä tuolla ylikuumalla vekottimella onnistuisi sujuvasti.
Kieli: siis sian tai naudan, poron tai hirven sellaista en ole päässyt maistamaan, on herkkuani. Lihana erittäin maukasta, mutta vähän työlästä (lue: hidasta) valmistaa. Painekattila on oivallinen laite tämän epäkohdan korjaamiselle, koska siinä liha ja muukin kypsyy noin neljäsosa-ajassa tavalliseen keittämiseen verrattuna. Sen lisäksi maut säilyvät miltei täydellisesti, kun käytettävä vesimäärä on hyvin pieni.

Koeponnistus tämän kattilan kohdalla onnistui tyydyttävästi. Kattila ei räjähtänyt. Mutta se ei ollutkaan kokeilun tarkoitus vaan halusin selvittää, nouseeko kattilan paine. Kannen tiiviste on vuosikymmenten kuluessa hieman menettänyt eloisuuttaan, ei kuitenkaan murtunut tai edes pahasti kovettunut. Pienellä houkuttelemisella tiiviste "otti kiinni" ja paine lähti nousuun.

Kannen päällä on yhdisttetty paineenilmaisin ja varoventtiili. Kuvassa näkyvissä on "kaksi viivaa", joka on melko optimaalisen kypsytyspaineen merkkipaalu. Kolmannen viivan ilmestyttyä näkyviin, alkaa venttiili päästää paineita ulos, venttiilin alalaidassa näkyvien reikien kautta.
On siis aika hankkia kieltä! Kattila toimii edelleen, ja tulevana viikonlopppuna pääsee herkuttelemaan.

Lopuksi vielä varoituksen sanat:
Jos satutte tällaisen kattilan kanssa tekemisiin. Älkää tehkö mitään ellette tiedä mitä teette. Esimerkiksi kannen avaaminen silloin kun tuo "painemittari" näyttää kahta viivaa, saa keittiönne aivan uudenlaiseen järjestykseen. Ja kannen avaajan melko varmasti ensiapupoliklinikalle, josta edelleen osastolle jossa hoidetaan palovammoja. Kattilan sisällä on tuossa tilanteessa noin 120-140 asteen lämpötila. Paineettomassa tilassa vesi kiehuu 100 asteessa, joten sitä sopii miettiä mitä sille tapahtuu kun se 120 asteisena siirtyykin yht'äkkiä paineettomaan tilaan...
Kuuman auton jäähdyttimen korkin äkkiä avanneet ovat tutustuneet asiaan.

sunnuntaiaamun sekoilua

2011-11-27T04:37:00.000-08:00

Sekoilusta kirjoituksen lopupuolella. Ensin automaattiperkolaattorilla laitettua tummapaahtoista Nicaraguaa. Saksalaiset ovat todenneet jossain testissään että halvalla suodatinkeittimellä saa yhtä hyvää kahvia kuin kalliillakin, ellei parempaakin. Oleellista kahvin valmistuksessa on heidän mukaansa se, että "keittää" täysiä pannullisia. Toki kahvin makuun ja olemukseen vaikuttaa papu ja annostus; veden lämpö, suodatin ja jauhatuskarkeus -uuttoajasta ja muusta sellaisesta puhumattakaan.

Artikkelin pääasia: täysi pannullinen palautui mieleeni aamusella, kun mietin millä tavalla tämän sunnuntaiaamun herätysjuomani valmistaisin. Kuplavakuumi oli ensin kädessäni, kun espressoon en halunnut ryhtyä. Mutta sitten kiipesin kaapin päältä vasta kerran käyttämäni automaattisen perkolaattorin -sekä termoskannun johon voi laittaa isomman määrän loput kahvit olemaan joksikin aikaa.

Molemmat ovat kirpputorilöytöjä: perko tosin oli käyttämätön. Siitä olen tainnut jo aikaisemmminkin raportoida tässä blogissani, samoin kuin toisesta perkolaattoristani joka on malllia antiikkiesine.
Tuo termoskannu on oiva. Kahvi pysyy siinä lämpimänä melko hyvän aikaa, muotoilu ja ulkonäkö sopivat silmääni, ja puhdistus on helppoa ison suuaukon ansiosta. Termospulloissa ja -kannuissa olevan kahvin säilyvyydestä on "montaa mieltä". Jotkut pitävät ainoastaan sitä tärkeänä että kahvi säilyy kuumana, lämpimänä ainakin. Itse kannatan sitä koulukuntaa joka kehoittaa käyttämään termoskannuun laitetun kahvin tunnin kuluessa. Sen jälkeenkin se on ehkä lämmintä, mutta ei enää kahvia.

Laitoin tämän Perkolaattorin pulputuksesta videon YouTubeen:

Ja nyt siihen sekoiluosastoon, joka antoi otsikon tämän päivän kirjoitukselleni:

Niinkin arkipäiväinen asia, kuin vessapaperi....

...tai wc-paperirullan hylsy joka on modernisoitunut viime aikoina aivan uusiin sfääreihin,tai se millaiseksi se muotoutui, sai toimia "valokuvamallina" keittiömme pöydällä. Yllä oleva kuva on otettu suoraan ylhäältä päin.

Mistä tähän abstraktin rajamailla liikkuvan kuva-aiheen ikuistamiseen kulkeuduin?
Otetaan jälleen video avuksi:

Meillekin on alettu hankkia näitä itsehajoavalla hylsyllä varustettuja vessapapereita. Joku "kuningaskuluttaja-taho" ennätti heti uuden idean markkinoille tultua toitottamaan, että sitä hylsyä ei saa missään tapauksessa heittää paskapyttyyn. Sitä hylsyä jonka tuotekehityksen idea on nimenomaan siinä että sen saa heittää sinne.
Puolet taloutemme kyseisistä hylsyistä menee sekajätteeseen ja noin toinen puolet sinne minne se on tarkoitettukin. Videoni on demostraatio siitä mitä tapahtuu noin puolen minuutin aikana siitä kun se hylsy on upotettu kylmällä vedellä täytettyyn oluttuoppiin. Taiteellinen jälkivaikutelma tuli kaupan päälle.
Mujusta joka jäi lasin pohjalle, olisi voinut prässätä paperimassakakun, vaikkapa Aeropressilla, laitteella jollaisen hankin pari viikkoa sitten ja joka on osoittautunut monikäyttöiseksi laitokseksi.
Päätän sunnuntailähetykseni tähän

mietteet tulevassa kesässä

2011-11-24T09:44:00.000-08:00

On taas se aika vuodesta, kun chili-siemenvaraston sisältö alkaa kiinnostaa. Laitoin viimeiset tämän vuoden sadosta talteen otetut siemenet talteen: pusseihin ja etiketit päälle. Muutama Naga Morich- podi on vielä kokonaisena muurin päällä kuivumassa, mutta niiden siemenillä ei ole enää kovin suurta merkitystä.

Levitin koko valikoiman keittiön pöydälle, ja nappasin kuvan:

Kuva suurenee klikkaamalla kokoon, jossa suurempien pussien tekstit ovat erotettavissa. Joukossa ei ole kasvitieteellisiä harvinaisuuksia, tai chilikulttuurillisia merkkitapauksia. Valikoima on muotoutunut käytettävyyden mukaan. Ensi kesän lajimäärä saa jäädä pienemmäksi kuin menneen kesän. Pääpaino tulee olemaan satoisuudessa ja ruokakäytössä parhaiten toimivissa lajeissa, mutta pari pakollista "tappotulistakin" täytyy laittaa mukaan.

Idätyksillä ei ole vielä kiirettä: Helmikuussa itämään laitettaessa sato ehtii hyvin kypsyä elokuun lopulla 2012. Mutta pari hyvin hitaasti kypsyvää lajiketta taidan laittaa multaan itämään jo ensi viikolla. Monet hyötykasvien harrastajaviljelijät katsovat kalenterista "uuden kuun synnyn", ja laittavat siemenet multiin sen mukaan. Tuo tapahtuu nyt tulevana lauantaina, ja siitä lukien on aikaa toimia noin viikko. Taikauskoa tai höpinää, sanoo nyt moni siellä ruudun toisella puolella. Mutta ei se mitään: kyseessä on toisaalta harmiton uskomus, mutta noudatan sitä silti -tänäkin vuonna.

Olen kerännyt melko kattavat tilastot itämisnopeuksista ja muista kasvuviheista, mutta en vaivaa niillä blogin lukijoita. Aloitan lähipäivinä chilifoorumille uuden kasvatuspäiväkirjan. Aikaisempi meni sieltä pyynnöstäni datataivaaseen, kun turhauduin sen pitämiseen. Mutta yritetään uudelleen.
Syksyn kasvihuonetyöskentely on jäänyt melko retuperälle: ämpärit ja muut astiat joissa kasvoi menneen kauden sato, ovat vielä pesemättä. Kasvihuoneet ovat siinä kunnossa johon ne jäivät kun tyhjensin puskat kompostiin. Desinfionti on tekemättä ja paskaruoho kasvaa laatan raosta. Olen odottanut kunnon pakkasta joka tappaisi pöpöt, mutta talvi antaa odottaa tuloaan. Ehkä sitten joulukuun lopulla...

Palaan chiliasiaan jatkossa säännöllisemmin, kun se alkaa pian olla taas ajankohtaista.

kuvavoittoista viikonloppua

2011-11-20T03:17:00.000-08:00

Tämä pian lopuillaan oleva viikonloppu on kulunut monenlaisen kuvankäsittelyn merkeissä. Kahviakin on kulunut, ja jääkaapissa kypsynyt uudella reseptillä luotu frappuccino, mutta blogataan nyt välillä muustakin. Siis kuvahommista, ja vähän pehmeämmistäkin lopputuloksista.

"Pehmeä lopputulos" on tässä:

Meillä asustaa kaksi Alaskanmalamuuttia; vuoden ikäinen Espanjasta matkustanut sijoitus-naaras, joka tätä kirjoittaessani on matkannut Jyväskylään ensimmäiseen näyttelyynsä. Vanhempi, pian viisivuotias uros on jo enimmät näyttelynsä kiertänyt ja valioitui kuluvana syksynä. Vietän sen kanssa nyt sunnuntaipäivää, muunperheen ollessa matkallaan.

Mutta tuohon kuvaan: Monissa "harrastuspiireissä", asiastaan kiinnostuneet ja innostuneet haluavat viestiä mielenkiinnonkohteestaan muillekin. Usein se käy kätevästi vaatetuksen avulla. Harrastuksella merkittyjä vaattekappaleita myydään valmiinakin, mutta uniikki-sellaisia halutessaan pitää tarttua ompelukoneeseen tai johonkin muuhun tekstiilinmuokkauslaitteeseen. Meiltäkin löytyy sellainen: brodeerauslaitteella varustettu ompelukone, josta en paljoakaan ymmärrä. Mutta siihen liittyvä digitointiohjelma, jollla vaikkapa valokuvasta muokataan kuvankäsittelyn avulla tiedosto, on minun "heiniäni" Nuoremmasta koirasta joskus kesällä otettu kuva ikuistui tikkien muodossa pariin fleece-takkiin.

kuva muodostumassa brodeerauskoneessa

alkuperäinen valokuva. josta tikkaus aloitettiin

Ompelukoneen ja digitointiohjelman lisäksi tietokoneen prosessoritehoa on viikonlopun aikana kuluttanut muunkinlainen kuvankäsittely.
Laitettiin tavallista aikaisemmin "jouluvalot" pihapiiriin ja vähän talon sisäpuolellekin. Lumi on antanut tänä vuonna odottaa itseään (tänä iltana ensilumi on luvassa), ja päivien lyhennyttyä on ollut kovin harmaata, oikeastaan mustaa.
Lauantai-illan hämärän muututuua pimeydeksi, laitoin kameran jalustaan ja vein sen ulos. Tuloksena jokunen "pimeä" kuva:

alkutalvella otava asettuu pohjoistaivaalla talomme yläpuolelle

led-valojen heijastus auton nokalla täytyi ikuistaa

tallilyhdyt ovat kokeeneet vuosien varrella monta talvimyrskyä: rivi harvenee

enkelikoriste modernilla värivalotehosteella "vartioi" rohto-aloeveran kasvua

Edelläolevat kuvasin kameralla joka ei digikuvan harrastajissa herätä muita kuin säälinsekaista halveksuntaa: Miten kukaan voi nykypäivänä käyttää ikäloppua 400D-eosta, ja varsinkaan sen mukana pakkomyytyä "kittilinssiä" mihinkään. Ei se mitään, kuvaan kuitenkin kun tämä ei ole kovin vakavaa touhua. Varsinkin vähässä valossa olen saanut tuolla eoksella itseäni tyydyttävämpiä otoksia kuin toisella kamerallani: fujifilm s100fs- bridgellä, jota olen käyttänyt hallitummissa tilanteissa leivän ansaitsemiseenkin.
Kukin valitsee kameransa käyttötarkoituksen ja tilanteen mukaan. Omalla kohdallani käyttötarkoitus on ympäristön ja tekemisieni dokumentointi kulloinkin tarvittavaan käyttötarkoitukseen -olipa hienosti sanottu!
Välillä täytyy tarkistaa että laite toimii jokseenkin niin kuin sen pitää... ja ottaa testi- ja vertailukuvat molemmilla. En niitä tavallisesti säilytä, mutta laitetaanpa tällä nyt yksi kooste esille tännekin:

Ylimmäinen kuva on otettu kamerakännykällä, siitä ei enempää. Ruuvasin canoniiin sigman 80-300 putken, väänsin molempien zoomit "pitkään päähän tappiin", ja kuvasin työhuoneen ikkunasta maisemaa automaatilla tarkentaen. Jälkityöt tein molemmille kuville samoilla asetuksilla, ja tiedostomuoto oli molemmissa RAW. Rajaus kuvissa on 800x600x300ppi ja kuvausetäisyys aamun autereessa noin 100 metriä. Ylempi kuvapari on täysin autenttinen, alempi hieman photarilla terävöity. Niin kuin ennenkin, molempien näkemys värintoistosta on "oikein", ja vastuu kuvan valinnasta tai säädöistä jää tekijälle, niin kuin aina digikuvan ollessa kyseessä. Aiheesta on kirjoitettu kymmeniä kirjoja, joten en siitä enempää.

Sunnnuntai kuluu vetelehtiessä, mutta laitoin läppärin tekemään vähän videotyötä.
Sain "nykymuotoon" siirrettäväksi kolme videonauhaa. Tuo homma on ollut jo jonkin aikaa minulla hiljelleen taaksejäävää elämää: laitteet rapistuvat enkä enää uusi niitä. Mutta teen nyt vielä tämän homman, kun jokunen levyaihio voelä on jäljellä.

Kannoin brodeeraus-ompelukoneen rinnalle videotyössä tarvittavat laitteet; nauhurin, dac:in, ulkoisen kovon, läppärin, ja kasan piuhoja. Tuossa ne saavat höyrytä loppupäivän. Videon digitointi ja muu siihen liittyvä työ on aikaavievää: ennen kuin 3 tunnin nauha on siirtynyt DVD-levylle, on aikaa kulunut nauhan kestoon verrattuna kolmin- joskus nelinkertainenkin aika. Sillä välin kun digitekniikka kurittaa analogiaa mieleisekseen...
juon vaikkapa kahvia -toisenkin kerran

ravitsemus

2011-11-16T07:59:00.000-08:00

Otsikon sana kuulostaa huolestuttavalta. Ravitsemustottumuksillani ei oikeastaan ole tekemistä sen asian kanssa, että luulen suorutuneeni ensimmäisestä tentistä. Tänään: opiskelumme kuudennen viikon kolmantena päivänä, saimme eteemme paperin jossa tähänastinen ammatillinen ravitsemustietoutemme selvitettiin. Kysyymyksiä oli kymmenkunta, koskien pääasiallisia ravintoaineryhmiä, ja joitakin niihin kuuluvia hivenen tarkemmin.

Ensimmäisellä ravitsemusoppia koskettavalla oppitunnilla saimme eteemme kyselylomakkeen jossa tiedusteltiin suhdettamme ruokaan ja ruuanlaittoon. Toivon (ja uskon) ettei se ole arvosteluperuste, koska siinä tapauksessa reputan. Kutsuin itseäni ruuan ja ravinnon suhteen anarkistiksi, mikä ei oikein sovi valitsemani opetusohjelman kriteeristöön. Olotila muistuttaa jokseenkin buddhistia evankelisluterilaisella uskontotunnilla.

Mutta vaikka en noudata ravitsemussuosituksia henkilökohtaisesti, ainakaan tietoisesti; asia on jollakin matemaattisella tai kemiallisella tavalla kiinnostava. Sivuavathan harrastukseni ja mielenkiinnonkohteeni näitä asioita, ainakin jossain määrin.
Siispä espressokone kuumenemaan, maitoa "nekkaan" ja papuja myllyyn.

Lopputuloksena tämä café Latte, jonka äärellä aloin miettiä asioita
ja etsimään tietoa -vapaaehtoisesti:

Kirjoitin FaceBook- tilapäivitykseeni seuraavaa:

latte: 5 cl espresso 25 cl steam milk. (eli hieman pitkäksi venytetty shotti la pavonista)
prot: 3,3 g
HH: 4,9 g
R: 0 (rasvaton maito, kahvin rasvoja ei huomioitu -ovat olematon määrä 13 grammassa kahvia)
35 kcal
cofein: 130 mg

oodi chilille

2011-11-13T11:10:00.000-08:00

Kasvatin menneenä kesänä chilejä kasvihuoneessa. Lajikkeita oli kymmenkunta, josta 4-5 varsinaisia säilöttäviä ja loput lähinnä kokeilumielessä kasvamaan laitettuja. Sato on korjattu ja säilötty jo ajat sitten, mutta viimeiset ovat olleet kokonaisina kuivumassa pari kuukautta ja nyt "valmiita".

Tässä kaksi kokonaisena kuivattua Naga Morich (capsicum chinense) -lajikkeen edustajaa, jotka poimin kuivauslautaselta kaakeliuunin päältä. Loput jätin edelleen sinne "tekeytymään". Kyseessä on maailman tulisimpana tunnettu chili, ellei joidenkin harrastajien ja muiden ennätystehtailijoiden saavutuksia esimerkiksi naga-Viperin muodossa oteta huomioon. Olkoon niin tai näin; tästä ei chili normaaliympäristössä tulisemmaksi tule. Eikä tarvitsekaan.

Kuvan chilien kuivapaino on nyt 1 gramma, ja puoli grammaa. Olen maustanut sinappia ja ketsuppia kuivatulla ja jauhetulla nagalla, käyttäen 0,5 grammaa jauhetta puoleen kiloon ketsuppia. Sen lisäksi olen laittanut 1,5- 2 grammaa jalapenojauhetta, mutta sillä ei juurikaan ole merkitystä. Naga ratkaisee tässä tapauksessa. Jos laitan gramman nagajauhetta puoleen kiloon ketsuppia, sitä ei halua syödä. Ja olen sentään tottunut tuliseen ruokaan.
Tuoreena nuo kaksi viattoman näköistä hedelmää ovat painaneet kymmenkertaisesti, verrattuna kuivapainoonsa: eli 10 grammaa ja 5 grammaa. Yksi tällainen nagan "podi" vastaa lineaarisesti laskettuna voimakkuudeltaan 220 kappaletta tabasco-kastikkeessa käytettävää chilinpalkoa.

Chilien tulisuutta kuvataan SHU-asteikolla: Tabasco-kastikkeella se on 5000 (viisi tuhatta)
... ja nagalla 1 100 000 (miljoonasatatuhatta) 220 x 5000 = 1100000, mutta tulisuus ei kasva suoraviivaisesti vaan tulisuudeltaan 10 saattaa olla neljä kertaa tulisempi kuin tulisuusarvolla 9 oleva chili. Se kemiallisesta matematiikasta.

Tosiasia on se, että yhdellä tuollaisella saa raavaimmankin miehen polvilleen ja itkemään. Naga on luonteeltaan sellainen että se ei polta heti, vaan noin minuutin kahden kuluttua tulee polte, joka kasvaa noin 10-15 minuutin ajan, helpottaakseen sen jälkeen. Sitten on vuorossa euforinen helpotuksen tunne, kun suun (ja pään) kipuhermot huomaavat että niitä onkin huijattu.
Yleinen harhaluulo on että tulinen chili vie makuaistin, syövyttää, tai sananmukaisesti polttaa kuin tuli. Siitä ei ole ollenkaan kysymys, vaan kipuhermojen reaktiosta joka tuntuu poltteena.
Ensin suussa, ja seuraavana aamuna vessassa -mutta siellä toisessa päässä.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan: on elämää ennen sitä, ja sen jälkeen. Eikä mikään makuaistimukseen liittyvä ole enää ennallaan. Maailmaa katsoo uusin silmin, ja haluaa kaikesta huolimatta kokea saman uudelleen.

Bon Appétit!

ostoksia ja vähän kemiaa

2011-11-12T04:05:00.000-08:00

Tein tänään pyhinvaellusmatkan Raumalle: ruokapuoti Lumoon. Sieltä ostin Aeropress- nimisen kahvinuuttolaitteen, joka on saanut paljon kehuja kahviharrastajien keskuudessa. Kylmäuutto oli se juttu, joka sai minut kiinnostumaan laitteesta, vaikkei sitä oikeastaan siihen tarkoitukseen ole keksitty. Aeropressilla saa painettua vähän sakkaisemmankin uutesatsin puhtaaksi, mutta käy se kuumankin kahvin valmistukseen. Kokeilin sitäkin, mutta töppäsin jossain ja juoma meni viemäriin.

Aeropress- pakkaus keskellä, ja sen ympärillä muut ostokseni: suodatinpaperia, kandisokeria, ja halpakaupasta löytämäni "Coffee"- kahvipaketti, josta olen kirjoittanut tänne joskus elokuussa.
Kandisokeri on hitaasti prosessoitua suurikiteistä ruskeaa sokeria joka sopii erityisen hyvin lämpimiin juomiin, kuten kahviin. Sokereita on vaikka minkälaisia, mutta kandi on jo melko "rouheaa" tavaraa:

Aeropressista kirjoitan varmasti myöhemmin lisää, samoin tuosta sokerista, mutta nyt vielä kerran kaikinpuolin kylmiin kahvikokeiluihini:
Eilen menin ja ostin ensimmäisen, ja samalla varmaankin myös viimeisen frezza-mokka- putelin. En siksi viimeistä, ettäkö se olisi ollut "pahaa" tai muutoin kelvoton ostos. Ostin pullon referenssiksi; vertailukohdaksi omille sekoituksilleni, tietääkseni minkälaiselle "oikea" frezza (frappuccino, frappa, ja ties kuinka moni muun nimityksen saanut) maistuu ja minkä väristä "standardi" on.

Laitoin jälleen, kuten viime päivinä joka ilta, pari desiä kahvia kylmäuuttuman yön ajaksi jääkaappiin. Sopiva kahvijauheen ja veden suhde on jo löytynyt, mutta lopullisen juoman maito- jasokerimäärä on vielä hakusessa. Siispä kaupan "mallipullo" viereen ja sekoittamaan:

Vasemmanpuoleisen varmaankin kaikki tunnistavat. Sen vieressä maidon määrää etsiessäni tekemäni pullollinen, mittalasissa jämät, sinikorkkisessa uutteen lirut, ja kannu jota käytin suodatuksessa.

Kaupallinen tanskalaisen kemiantehtaan valmiste on on väriltään houkuttelevampaa, kuin oma tuotokseni joka tässä kuvassa muistuttaa väriltään lähinnä kuravettä. Se saattaa johtua siitä että minulla ei ollut käytettävissä väriainetta E150c. E150 on toiselta nimeltään sokerikulööri, sokerista valmistettava ruskea väriaine. Lisätieto-kirjain c numeron perässä kertoo että apuaine on valmistettu lämpökäsittelemällä karbohydraatteja ammoniakin kanssa.

En siis keskittynyt ruskean värisävyn hakemiseen, vaan värin syvyyteen tai voimakkuuteen, joka kertoo oleellisemman asian ja jättää myynninedistämiseen tähtäävät huomioimatta. Sokerimäärä pitää hakea kohdalleen maistelemalla. Ja kaikilla on omat mieltymyksensä makeuden suhteen. En laita sokeria "oikeaan" kahviin, mutta tähän tavaraan se sopii melko olennaisena osana. Kaupan tuotteessa sokeria tai jotain aromeja oli sen verran, että maku muistutta likööriä. Omani muistuttaa kahvia.

kylmien maitokahvijuomien makua testaamassa. DIY= "omatekemä

Ylläolevassa kuvassa "lopputuote" ja lunttilappu. Mutta varsinainen lunttilappu löytyy kaupallisen pakkauksen takapuolelta: Tuoteseloste pääpiirteistä on elintarvikkeissa pakollinen, alkuperää ei tarvitse kertoa EU-aluetta tai sen ulkopuolista maailmaa tarkemmin.
En leiki kuningaskuluttajaa, koska en koe olevani kuninkaallinen vaan äänestän valintatilanteessa mieluummin jaloillani. Mutta kuvasin siitä huolimatta tuoteselosteen ja laitan sen tähän ihmeteltäväksi niille joita aihe kiinnostaa:

Frezza ei ole kovin paha lisäinepommi. Väriaineen lisäksi siinä on E500- natriumkarbonaatti, eli tutummin ruokasooda. Sitä käytetään leivonnaisiin ja vaikka mihin; Se on melko hyvä kahvipannujen ja muiden harrastuksessa käytettävien välineiden puhdistusaine. Elintarvikkeissa käytettäviin lisäaineisiin voi tutustua vaikka e-koodi sivulla.

Frezzan maku on kaukana siitä mitä itse valmistin: se on äärimmäisen makeaa, siinä on 88% maitoa, ja 50 milligrammaa kofeiinia. Omassani on vähän enemmän %% kahvia ja kofeiinia. He joita kofeiinipitoisuus ja matematiikka "huvittaa"; voivat tutustua kahvin koostumukseen vaikkapa kahvinetin sivulla. En viitsi laittaa tähän analyysia kofeiini- tai maitopitoiseuudesta, koska ne ovat melko vertailukelvottomia asioita ja kyseessähän on harrastus.

Harrastus josta 70% tapahtuu tässä ympäristössä
ja näissä merkeissä:

aeropress - lisää tiskattavaa ja poroja

kahvijuoman kehittelyä

2011-11-09T11:18:00.000-08:00

Viikko sitten kirjoittelin kylmäuutosta. Tuolloin opettelin kantapään kautta tekemään "oikean" vahvuista "jääkaappikahvia". Ajatus jäi itämään, ja eilen illalla laitoin jälleen satsin kypsymään.

Laitoin 12 tunniksi jääkaappiin uuttumaan 1,5 desilitraa vettä johon sekoitin 38 grammaa Lidlin Perfetto- kahvijauhetta. Aamulla suodatin kahvin. Nyt halusin tehdä syntyneestä kahvista itselleni jotakin uutta, mutta monille tuttua frezzan tai frappuccinon tapaista kahvijuomaa. Ensinmainittu on Pauligin, ja jälkimäinen Strarbucks:in tuotemerkki makeahkolle kahvijuomalle jota myydään 20 - 25 senttilitran pulloissa.

Astioidenkuivauskaapistamme löytyi molemmista tyhjä pullo malliksi. Itse en ole näitä koskaan ostanut, mutta tuollaista peruskahvin makuista olen joskus maistanut. "Ei se pahaa ollut"

Kaadoin suodattamani alkuaineen, jota oli suodattunut yllättävän vähän, 2,5 desin frappuccino-pulloon. Lisäsin pari teelusikallista sokeria, ja maitoa summittain niin että tuloksena noin kaksi desiä juomaa maistettavaksi. Tulos oli mielestäni aika onnistunut. Maku oli suklainen, niin kuin perfetossa kuuluukin, mutta makeudeltaan myös paljon tuollaista "frezzaa" muistuttava. Siitä poiketen maku ja olemus oli kuitenkin huomattavasti täyteläisempi ja pitkä -jos viinitermiä voi lainata tähän. Tätä täytyy saada lisää; myös kokeilua pitää jatkaa!

värikin oli suunnilleen kohdallaan

Uusi satsi jääkaappiin kehittymään, nyt vähän toisella tavalla sekoitettuna:
Laitoin bamix- sauvasekoittimen mukana tulleeseen purkkiin 50 grammaa perfetto- kahvijauhetta, sen päälle 3 teelusikallista sokeria, ja kaadoin päälle 2 desilitraa kylmää vettä.

"Porasin" bamixilla kuran sekaisin, löin purkkiin kannen päälle, ja tavalliseen tapaan jääkaappiin 12 tunniksi. Kuten tänäänkin; huomenna aamulla sotku suodatinsuppiloon ja sitten maitoa perään. Voisihan tuota kokeilla espressopohjaisenakin, mutta kylmäuutto tukee paremmin juoman luonnetta. En halua sotkea kuumaa kahvia tähän. Ellei sitten; itsejauhettua espressoa perfeton sijaan -sopivassa suhteessa.
Eikä tänän kahvijalosteen mahdollista viihdekäyttösovellustakaan voi jättää jossain kehitysvaiheessa kokeilematta.

kokeilut jatkuvat varmaankin jonkin aikaa tämän teeman parissa...

laadunvarmistusta

2011-11-08T09:00:00.000-08:00

Päivän kuvalla ei ole muuta yhteyttä tämän iltani tekemisiin, kuin se että nämä mittalasit liittyvät kahvitouhuihin. Ne eivät siis ole snapsi- tai grogilaseja, vaikka mikään ei estä niiden viihdekäyttöä siinäkään tapauksessa. Nämä lasit ovat peräisin Englannin Glasgowssa baristatarvikkeita myyvästä putiikista nimeltä Espresso Warehouse. Itse en ole niitä sieltä hakenut tai netin kautta heiltä tilannut, vaan ne ovat peräisin huutonetistä.

Lasien käyttötarkoitus on mitata espressokeittimen annoskokoa. Hienoa, mutta esimerkiksi erään käyttämäni vipukeittimen sarvien alle ne eivät mahdu -ellei tippakaukalon ritilää ota pois. Vähät siitä; keittimeni antama satsi on aina sopiva, ilman mittauksiakin.

Se "hardwaresta", ja nyt päivän varsinaisiin asioihin:
Mittasin suodatinkahvi-krupsin vesisäiliön "kolmosviivaan" laitettavan vesimäärän todellisen tilavuuden ja painon. Oli tasan puoli litraa, 500 grammaa. Tein Nicaraguat kerrankin "oikealla" suhteella: 30 grammaa kahvia tuohon vesimäärään. 1,2 desin kupeiksi muutettuna tuo puoli litraa
on 4 kuppia (omaan tilanteeseeni sopivampi oli 1). Useimmat suomalaiset tahot neuvovat laittamaan 7 grammaa kahvia / tuollainen standardikuppi, eli melko lähellä ollaan 1:17 suhdetta jota pidän referenssinä kun juomisen sijasta tarkoituksena on arvioida kahveja.
Jatkossa laitan kahvia suppiloon samoin kun aina ennenkin kun olen keittänyt; summittainen annostelu täsmää "oikeaan"

ajelulla lähiseudun "muinaismuistoissa"

2011-11-06T12:23:00.000-08:00

Otin kameran mukaan ja lähdin lauantaiaamuna ajelemaan "mihin nokka näyttää". Alunperin olin ajatellut lähteä meren rantaan, mutta sää oli siihen liian tyyni. Myrskyä pitää olla ilmasssa, niin viihdyn paremmin merimaisemassa.
Sen sijaan päätin lähteä pienelle historialliselle kierrokselle, pariin paikkaan joissa en aiemmin ole pysähtynyt vaika noin kymmenen kilometrin säteellä ovatkin asuinpaikastani.

Matkaan:

Lähdin Nakkilasta kohti Kaasmarkkua ja Kullaan vanhaa ruukkialuetta: Leineperiä, jotka nykyään kuuluvat kuntalitoksen myötä Ulvilaaan. Aivan reitin alussa oli pysähdyttävä kuvaamaan tämä hupaisa kylän nimi. Niitähän Suomessa riittää...

Kaasmarkussa on joskus ollut verkatehdas, johka löysin joskus "modern ruins" nettisivuilta (KVG)
Tehdas on palanut pois 1920- luvulla, mutta joitakin raunioiden jäänteitä on vielä paikalla nähtävissä. Paikka on luontopolun varrella. Siitä löytyy tietoa Ulvilan kunnan nettisivuilta.

tehtaan savupiipun perustukset, joihin kulkija saattaa kompastua pahastikin...

...ja "mulkata" vuolaana virtaavaan kaasmarkunjokeen,
jonka töyrästä ammoisen tehtaan kivijalka reunustaa.

hiipuvan syksyn viimeistä väriloistoa tehtaan raunioilla

...matka jatkui ohi Leineperin, Häyhtiönmaahan ja Levanpellon liepeille. Koirakorpeen tai Hirvikalliolle en viitsinyt lähteä, kun hirviporukoita parveili siellä-täällä matkan varrella.
Siispä ohi Harjavallan, ja Hiirijärvelle jossa on Lallin kivi:

Lallin kivi on lain suojaama muinaisjäännös.

..no eipä tuo kovin kaksinen möhkäle ole; olisiko reilu pari metriä kanttiinsa,
ja puolitoista korkea

tuossa kohtaa on ilmeisesti legendan kertoma kohta kivessä,
josta Lallin kyynelet valuvat

Lalli oli se köyliöläinen konna, joka siirsi Suomeen uskonpuhdistusta suorittamaan tulleen piispa Henrikin toiseen hiippakuntaan Köyliönjärven jäällä, toisin sanoen päästi tästä ilmat pihalle.
Siitä se Lalli oli suivaantunut, kun emäntänsä oli majoittanut piispaa ja jostain syystä ottanut nokkiinsa ja vihjaillut äijälleen piispan lähennelleen itseään; siis emäntää. Asia saattaa olla niikin että emäntä olisi toivonut niin käyneen, mutta piispa ei ollutkaan niitä miehiä. Tiedä sitten tuota...

Tapettuaan Henrikin, Lalli tuli synnintuntoon tai sekosi. Lähti painamaan rannikkoa kohti ja pysähtyi Hiirijärven rantaan -Harjavallasta ei viellä tuolloin 1100 luvulla ollut tietoakaan. Miten siellä Lallin kiven vaiheilla tapahtui; on monta eri versiota. Yhden mukaan Lalli veti itsensä jojoon, mutta mistä se siihen hätään köyden keksi. Värikkäämpi legenda kertoo että hiiret söivät Lallin, ja tylsempi että tämä hukuttautui järveen, siis hiirijärveen. Jostain sen nimi on tullut, olisiko sitten niistä hiiristä...

Hiirijärven maisemissa ei ole enää järveä, eikä litorinamertakaan (kvg)
- on vain peltoa, ja pellolla riipin raapin muovikalvoon kiedottuja
rehupaaleja, tai mitä lie kuoriutumattomia kepulaisia
(politiikka ei sinänsä kiinnosta minua, eli tämä ei ole kannanotto puoleen eikä toiseen

Hiirijärveltä Matomäen kautta Hormistonmäkeen, ja edelleen
Leistilän "aukeelle", jossa harmaana pyhäinpäivänä siintääkin jo kotitalomme.
Suuren peltoaukean keskellä sekin. Kuva otettu noin kilometrin etäisyydeltä.

sutta ja priimaa

2011-11-03T10:02:00.000-07:00

Kirjoitin toissapäivänä kahvin kylmäsuodatuksesta, johon liittyen kyselin siitä kahvifoorumillakin. Sain neuvoksi tehdä kylmäuutettua kahvia vähän yksinkertaisemmalla tavalla kuin ihme-laitteella, jonka kuvalla aloitin edellisen blogimerkintäni.
Kirjoitin jo tuosta yksinkertaisesta tavasta, mutta kerrataanpa vielä: kylmää vettä purkkiin, ja siihen kahvijauhetta. Purkki jääkaappiin yön ajaksi. Aamulla suodattimen läpi, ja juotavaksi.

Tein oikopäätä innoissani ensimmäisen satsin kaappiin tekeytymään
-ja metsään meni.

laihaa litkua - lähinnä ruskeaa vettä

Kuvat otettu aamulla. Pullosta jo näkee, ettei tuosta ole mihinkään. Maistoin, ja viemäriin meni mokoma. Syykin selvisi nopeasti. Olin laittanut "vanhasta muistista" kahvia aivan liian vähän; suodatinreseptin mukaan: 1 osa kahvia, 17 osaa vettä. Palasin kehvifoorumille suodatinkahvikuppi kädessä, nähdäkseni että neuvoja oli tullut lisää. Kahvia täytyy laittaa melko roimasti: 1 osa kahvia 4 osaan vettä! Vaikuttaa melko suurelta määrältä.

uusi yritys:

Tänään aamulla (aamuhetki kullan kallis) jääkaapisssa odotti uuden yrityksen tulos.
Väriero edelliseen on melkoinen, ja makuero... tyrmäävä. Molemmat uutot tein Arvid Nordquistin Nigaracuaa käyttäen: ensimmäinen oli vetistä litkua, ja tämä toinen niin luonteeltaan kuin maultaankin hämmästyttävän lähellä espressoa. Kylmää tietysti. Vahvaa. Täyteläistä ja "virheetöntä"! Hullu ajatus, mutta siitä voisi sanoa että kahvia puhtaimmillaan. Varsinaista "alkuainetta", josta voi jalostaa vaikka mitä.

Taisi olla tämän blogin superlatiivi-ennätys tuossa edellisessä tekstikappaleessa, mutta harvoin olen kokenut jotain niin uutta ja yllättävää, kuin tänä aamuna tuon lasikannullisen kanssa. Maistettuani ja melkein lennettyäni selälleni, kaadoin tuon puolentoista desin joukkoon puoli desiä kuumaa suodatinkahvia ja tipan maitoa joukkoon. Maku ei pilaantunut ollenkaan. Kylmäuutettu nigaracua, laimennettuna ja kuumennettuna suodatinkeittimen Juhla Mokalla oli ehkä parasta "normikahvia" mitä olen tosi pitkään aikaan aamukahvina juonut.

Tämä toinen yritys verrattuna ensimmäiseen, teknisessä tai kemiallisessa mielessä:
Ensimmäinen uutto: vettä 2 desilitraa - kahvijauhetta 11,5 grammaa
Toinen uutto: vettä 1,5 desilitraa - kahvijauhetta 38,5 grammaa
vertailun vuoksi: "tavallinen" aamukahvikupillinen: vettä 4,5 - 5 desilitraa - kahvia 21-23 grammaa. Espresso, joka on aivan oma lukunsa: veden määrä 3-4 cl - kahvia 13-14 grammaa, ja 9-12 baarin paineella vesi läpi jauheen. Näistä voi tehdä johtopäätöksiä.

Loppuun kevennys -ja taiteellinen vaikutelma

taas on käyty kirpputorilla....

Kirpputoriöytö. Tai ei oikeastaan löytö; tämä on jo kolmas vakuumikeitin. Tälllä kertaa Bodum (edelliset Santoksia). Olen luvannut itselleni että ostan kaikki vastaantulevat vakuumikeittimet ja mutteripannut, jos ne ovat järkevän hintaisia ja keräilyllisesti mielenkiintoisia. Sitä lupausta täytin taas tänään. Ja keitin toimi hyvin; pulputtelin iltakahveiksi loput tummat presidentit pois härskiintymästä.

kylmää kahvia

2011-11-01T12:18:00.000-07:00

Seuraava askeleeni (monen muun kahvikehitelmän kanssa)
taitaa olla "Cold brew coffee", jolle en vielä ole löytänyt suomenkielistä
vastinetta. Menetelmä tulee Japanista, ja näyttää ulkoisesti tällaiselta:

"Cold brew coffee dripper" on kuvan laitteen nimi.
Valmistajan nimi on Yama, mutta Hariokin tekee.
Suomessa en ole nähnyt, enkä vielä löytänyt
menetelmästä suomenkielistä tietoa.

Suunnittelen tuollaisen valmistamista itse:
puuntyöstövälineet ja puut on omasta takaa,
mutta lasitavara täytyisi jostain...
varsinkin tuo "vieterille" väännetty lasiputki
ei taida olla aivan joka paikasta löydettävissä.

Vähän taustatietoa "kahvista" jota tuolla valmistetaan:
Ylimpään pönttöön laitetaan jäitä. Keskimmäiseen kahvijauhe,
joka kostutetaan vähän. Sitten suodatinpaperi
turvonneen kahvijauheen päälle, ja pieni hana auki
ja sulamisvesi valumaan.
Kahvi "kypsyy" tuossa spiraalissa ja se juodaan kylmänä.
Jotain saman tapaista kuin kaupan frzza-mokat.
Ei siis "sumppiudu" tai kehitä parkkia.
Tämä on kuulopuhetta (japanista), en ole maistanut.

Laite ei sovi kovin hätäiselle: kahvin valmistuminen
kestää 4-8 tuntia, määrästä riippuen.

Kysyin asiasta ristretto-kahvifoorumilla
Ensimmäinen vastaaja ihmetteli tuon laitteen spiraaliputken "funktiota",
ja epäili sen olevan pelkästään visuaalinen. Tiedä sitten. Samalla kertoi oman tekniikkansa tehdä coldbrew-kahvia: sekoittaa kahvia ja kylmää vettä sekaisin, antaa olla yön yli ja suodatus.

No, kaikkea pitää kokeilla. Laitoin 200 grammaa kylmää vettä purkkiin. 11,5 grammaa suodatinjauhettua kahvia, juuri avatusta paketista siihen. Korkki kiinni, ravistus ja yöksi jääkaappiin tekeytymään. Aamulla sitten tuo suodattimesta läpi, ja maistamaan.... sillä välin kun kahvi tippuu krupsissa.

kahvin säilytyksestä -ja pari vinkkiä myllytykseen

2011-10-30T08:07:00.000-07:00

Kahvin säilyvyys hyvänä paketin avaamisen jälkeen on huono. Enkä tarkoita sitä että kahvi loppuu ennen aikojaan, vaan aromien katoamista kahvijauheesta kun myyntipakkaus on avattu.
Pavuissa aromit säilyvät vähän paremmin, mutta niidenkin säilytykseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Ensin niinsanottuihin "tiilikiviin", ja muihin valmiiksi jauhettuna myytävään kahviin:
Pakkauspäivä on tarpeellisempi tieto kuin parasta ennen- päivämäärä. Jauhatuksesta ja pakkaamisesta ei saa mielellään olla yli puolta vuotta. Toki nykyaikaiset pakkausmenetelmät parantavat kahvin säilyvyyttä avaamattomassa pakkauksessa. Kahvi pakataan niin että ilma poistetaan: eli ns. tyhjiöön (paino tuolla niinsanotulla). Jotkut valmistajat korvaavat hapen typellä, ja vetävät ylimääräiset pois. Se mitä kahville tapahtuu sen jälkeen, kun paketti avataan on ratkaisevaa.

Kokosin tällä hetkellä käytössä olevat kahvini, "perhekahvia" lukuunottamatta, sekä joitakin säilytykseen liittyviä tarpeita keittiön pöydälle, ja painoin canonin vitka-laukaisijaa.
Kun kahvipaketti on avattu, se suositellaan käyttää noin viikon kuluessa. Kahvi kannattaa säilyttää alkuperäisessä pakkauksessaan. Myös jääkaappisäilytystä suositellaan kun paketti on avattu ja käytössä. Minulla on tapana laittaa "paremmat" jauhot omassa paketissaan tuohon kulmikkaampaan peltirasiaan, johon teippaan palan pakkauksesta. Harvemmin näitä jauheita säilytän jääkaapissa, vaikka se suotavaa olisikin.

Kuvassa taka-alalla, on pyöreä peltipurkki jossa on etikettilappusden mukaan ollut viimeksi pirkka-pauligia. Se on minulla "tusinakahvien" säilytysrasia, joka on kuvaa otettaessa ollut pari päivää tyhjänä ja kansi auki, tuulettumassa seuraavaa sisältöään varten. Seuraavasksi se saa sisällökseen kuvan punaisen lidl-perfettopaketin sisällön. Näitä perusjauhoja en pidä alkuperäispakkauksissan, enkä purkkeja jääkaapissa. Ne kuluvat kyllä riittävän nopeasti, säilyttääkseen kofeiininsa ja päälimmäisenä maistuvat perusmakunsa. Perfeton ja pirkka-pauligin kohdalla se on suklainen, kun annostus on kohdallaan.
Musta ja valkoinen forsmanin tuplakantinen peltiputki, sekä pilttipurkki ovat kahvijauheen ja joskus papujenkin hyvin lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitettuja, enemmänkin tarvikkeen tai työvälineen roolissa olevia tarpeita.
Illy:n espresso on pakattu esimerkillisesti. Peltipurkin kierrekannen alla on avaamattomassa pakkauksessa vielä irti revittävä alumiinipelti-sinetti, joka pitää suojakaasut hyvin tallessa. Kahvijauhe tosin lentää avaajan silmille, jos pakkauksen avaa liian hätäisesti. Aivan kuten avaisi Guinnes-purkin kertarepäisyllä, ravistettuaan purkkia ennen avaamista.

Sitten papuihin ja muihin vastaaviin, mielestäni "aatelisempiin" ja enemmän huolellisuutta ansaitseviin:
Jos ja kun ostan espresso-paahdettuja papuja, ostan ne mieluiten pienpaahtimosta pienissä erissä. Paahtopäivä on tiedossa, ja se on yleensä sama kuin ostopäivä. Pavut pakataan hyvää tapaa noudattaen, pakkaukseen liimataan etiketti jossa on paahtopäivä, ja maininta että 3 kuukautta on käyttöaikaa. Siis jauhatusaikaa.
Kun pavut on jauhettu: niiden aromi säilyy täysin virheettömänä noin 10 minuuttia. Varttissa haihtuminen on nopeutunut jo eksponentiaalisesti. Joten jauhetaan sillä välin kun "boileri" lämpiää, ja kipataan suodattimeen ja tampataan heti kun on jauhettu.

Pakettikahveja vastaava otos papukahveistani. Kuten jauhettujenkin kohdalla, pavutkin kannattaa säilyttää alkuperäisissä pakkauksissaan. Ja kylmässä. Suosin säilytyksessä viileäkaappia, joka on vähän kylmempi kuin jääkaappi. Pakastamaan en ole alkanut, koska silloin kahvi on otettava melko ajoissa lämpiämään ennen jauhamista, ja siihen tulee mielestäni lämmetessään kosteutta jota en halua myllyihini.
Avatusta paketista kannattaa poistaa ilma mahdollisimman hyvin. Koska kahvin suurimmat viholliset ovat ilma ja valo. Kuumuus tulee kolmantena. Kuvan tupperware:ssa on jotakin omaa sekoitustani eri pavuista. Se on hyvä säilytystapa kun halutaan pitää hajut ja muut aromit pois jää- tai viileäkaapin muista tuotteista. Kuvan tumma presidentti- paketin jämät: 90 grammaa menivät myllystä läpi, ja vakuumi-santokseen heti kuvan oton jälkeen. Tuo papu oli oikeastaan unohtunut kaappiin.
Unohtaa haluaisin myös tuon sion pussillisen lidlin Monte Santos espressoa, joka on varsinainen murheeenkryyni. Mutt aolen säilyttänyt sen johonkin testitarkoituksiin. Leluja pitää olla.

Sitten pari vinkkiä käsimyllyjen käyttöön

Tuollainen perinteisen mallisen kahvimyllyn "jauholoora" on ärsyttävä! Siitä ei saa jauhoa keittimeen tai mihinkään ilman että puruja on pitkin pöytää ja muuta maisemaa. Leikkaa pahvista tai jostain, tuollainen lätkä sen laatikon mittojen mukaan. Sitten yksi kulma pois ja vot! Nyt on hyvä kaataa!

Zassenhausin myllyissä, ja varmaan joissakin muissakin pirun hyvissä myllyissä, on portaaton karkeuden säätö. Tuo pyölletty rulla veivin alla olevan mustan prikan alla. Kun on testattu myllyä 42 kertaa, ja löydetty sopiva karkeus jollekin valmistustavalle, niin ajatus on karannut juopottelemiseen tai muuhun mukavaan intressiin, ja se asetus kadonnut mielestä ajat sitten.
Ongelma on ratkaistu, kun vedetään tussilla tai jollain muulla kestävällä merkitsemisvälineellä viiva siihen säätöruuviin, ja toinen koneen runkoon.

Ennen merkitsemistä väännetään ruuvista terät "kiinni", eli nollaan. Ja se nollakohta merkataan noilla kahdella viivalla. Siitä on sitten helppo muistaa vääntää vipukeittimelle neljäsosa kierrosta tai mieluummin puolikas auki. ja viivasta näkee sen puolikkaan kierroksen paremmin kuin nakkisormesta. Suodatinkahville, jos sitä nyt kannattaa tällä jauhaa, sopii kolme varttia, pressolle ja perkolaattorille kierros. Nämä ohjearvot siis tälle myllylle, ja tietysti vain määrätyille pavuille. Jauhaminen on ikuista säätämistä tai säätöjen hakua; siinä auttaa paljon sellainen mylly joka pysyy säädöissään, nin teriensä kuin säätötapansa ja sen toteuttamisenkin puolesta.

Lopuksi keräilypurkki, joka on perua anopiltani -siitä kiitokset hänelle, vaikkei tätä luekaan

SOK:n 75-vuotisjuhlan "kunniaksi" tehtyä kahvisekoitusta, vuodelta 1979
Avaamaton purkki - jota ei enää avata, eikä myydä ....ainakaan vielä

"rakkaalla lapsella" on monta nimeä

2011-10-28T11:28:00.000-07:00

laitejosta nyt on kysymys, on kuvassa keskellä

Sen yleisin ja tunnetuin nimitys on: -french press
Australiassa ja Etelä-Afrikassa, siellä englanninkielisessä valtiossa: -coffee plunger
Ranskalaiset nimeävät sen elegantisti: -cafetière à piston
Ja armoitetussa kahvimaassa, Italiassa sanotaan: -caffettiera a stantuffo

Suomessa sen nimi on: pressopannu
Tuleeko nimi suomen kieleen suoraan englanninkielisestä alkunimestä, vai kuvataanko sillä "prässäämistä".... presso- sana on hämäävä, ja herättää mielikuvia jopa espressoon, jonka kanssa tällä kahvinvalmistusmenetelmällä ei ole mitäänm tekemistä.
S-ryhmän kahviloille on joku valopää antanut nimen Presso. Mainostavat että sieltä saa erikoiskahvejakin: Niin varmaan, jostain automaatista. Pressopannua sen paremmin kuin espressoakaan en tänään kyseisessä kahvilaketjun tulosyksikössä pistäytyessäni havainnut. Mutta en sellaista kaivannnutkaan: lasikannukahvi kelpasi lounaan kuittaukseksi vallan hyvin; ei se pahaa ollut, niin kuin tamperelainen sanoisi.

Mutta jaarittelut sikseen, ja asiaan. eli pressopannulkahviin:Se on hyvä vaihtoehto, kun halutaan kahvia joka ei ole ollut tekemisissä paperin kanssa. Joillekin, mutta ei minulle, se on periaatekysymys; ettei kahvin valmistuksessa kuulu käyttää paperia -siis suodatinta. Sama kahvijauhe sopii useimmiten suodatinkeittimelle ja pressopannulle. Olen kokeillut valmiiksi jauhettuna myytävää espressoakin tähän, aivan hyvin kokemuksin. Joskus kokeillut pannukarkeuksista, ja itsekin jauhanut joistakin pavuista esimerkiksi pelkkää robustaa.
Erityisen hyvää pressoa olen onnistunut tekemään tumman presidentin pavuista, jauhamalla ne miltei espressohienoiksi.

Tänään käytin A.N. - Nicaraguaa, suodatin/pressokäyttöön jauhettua "tiilikivikahvia". Sitä jota voitin vuodeksi käyttööni. Annostelin 1:18 periaatteella: siis gramma kahvia ja 18 vettä. Kolmesta pannusta valitsin suurimman: noin litran vetoisen Bialetin, ja kaverikseen asianmukaisen kokoisen kupin. 4 desilitraa vettä ja 22 grammaa kahvia.

"Keitto" eteni tänään näin, ja jokseenkin näin sen kuuluu mennä muulloinkin:

vettä kattilaan, ja kiehuvaksi. Pressopannu täyteen kuumaa vettä, samoin kuppi jotta kuumenevat
uusi kattilallinen vettä kuumenemaan. Juuri kun kiehahtamaisillaan, pois liedeltä
pressopannusta kuumennusvedet pois, ja kahvijauhe pannun pohjalle
kaadetaan hiljalleen kuuma vesi kahvijauheen päälle
sekoitetaan
kansi päälle, mutta ei paineta mäntää alas
annetaan muhia 4-5 minuuttia
painetaan mäntä hiljalleen alas
kaadetaan valmis kahvi kuppiin (josta kuumennusvesi on heitetty pois)
maitoa (joku laitttaa sokeriakin) tai ei
Ja ääntä kohti

Olen juonut parempiakin pressoja. Oliko vesi liian kuumaa, vai onko tämä kahvilaatu makuuni sopimatonta. En ollut tyytyväinen makuun. Mutta "joi sitä, ennen kuin selkäänsä otti".
Tai sitten olen tottunut muilla tavoilla valmistettuun kahviin. En ottaisi pressopannua ainoaksi keittimeksi autiolle saarelle. Ottaisin vaikkapa perkolaattorin.

turkkilaisia leimoja ja illan mokka

2011-10-26T10:51:00.000-07:00

Toisessa, arkisemmassa ibrik-pannussani on pari leimaa varressa, joiden uskon/ toivon olevan turkkilaista alkuperää. Tässä kuva ensin "keittimestä", ja sitten leimat.

klikkaa kuva isoksi!

Laitoin mokkapannulla iltakahviksi 100% robustaa. Myllyn säätö: puoli kierrosta auki. Annostus: suodatin täyteen papuja, jotka myllyyn. Kahvi jonka nimen näet klikkaamalla edellisen rivin 100%...linkkiä, on peräisin Raumalaisesta Ruokapuoti Lumosta, joka myy näitä eksoottisempia kahveja asiakkaan haluaman määrän.

kahviuutisia

2011-10-24T10:46:00.000-07:00

Joidenkin ruokajuttujen lisäksi olen alkanut viime aikoina lukea kahviakin käsitteleviä uutisia.
Lehtijuttuja kun saa yksittäisten artikkeleiden osalta lainata ja levittää, niin laitanpa tähän kuvan tämän päiväisen Satakunnan Kansa- lehden uutisesta. Kuva on melko isokokoinen, jotta teksti olisi luettavissa.

-klikkaa kuva uuteen ikkunaan ja täyteen kokoon

Oikeastaan ärsyttää lukea tuollaista, mutta niinhän se on näissä asioissa. Kapselikonetta, tai sillä tehtyä "peruskahvia" täytyy päästä joskus jossakin maistamaan. Jollei laite ole hinnan kiroissa, niin miksei sitten joskus kotiinkin sellainen -tulevaisuuden vekotin.

Muuta päivän antia:

Yle uutisoi tänään jostain: "Gourméesta"
Ja Lidlissä oli nyt Perfetto'a lavallinen: ihmiset ovat jättäneet sen ensi-innostuksen jälkeen kauppaan.
Kirjoitin aiheesta 17. syyskuuta, jolloin haukuin tuon testivoittajan ruosteiseksi plöröksi. Sittemmin kokeilin kahvia eri annostuksilla, ja päädyin pitämään siitä; niin kuin tuolla aiemman kirjoitukseni kuvassa näkyvästä Pirkan pauligistakin. Näitä halpiksia täytyy laittaa suodattimeen reilusti, niin niistäkin saa monenlaista aromia irti. Varsinkin suklainen maku on näille ominainen, mutta se jää piiloon jos niitä laittaa samalla "reseptillä" kuin sitä iankaikkisen tuttua vakiopurua.
Rohkeasti kokeilemaan, se ei edes maksa paljoa!

suodatusta 1:17

2011-10-23T08:32:00.000-07:00

Suodatinkahvi on jokapäiväinen "leipämme": se käynnistää useimpien päivän, ja monet "päättävät päivänsä" sitä nauttien. Moccamaster on käsite: kahvinkeittimen synonyymi. Meilläkin on moccamaster- merkkinen kahvinkeitin -ullakolla, jossakin pahvilaatikossa odottamassa uutta kannua/pannua alkuperäisen hajonneen tilalle. Saa odottaa toistaiseksi: en pidä mokomaa minään kahvinkeitinten mersuna, vaikka kaikki puhuvat siitä ääni väristen, kun tulee kahvinkeittimestä puhe.

Tiskipöydällämme kahvinkeittimen virkaa tekee krups-merkkinen vempele, joka hoitaa aamutehtävänsä hyvin. Kun haluaa täyttää kofeiinitarpeensa, se sylkee pannuun aivan siedettävän satsin juotavaa. Juhlamokka on yleisin jauho, jota sen suppiloon kauhotaan totuttu määrä. Kun joskus käytän muuta kahvia (itsekseni keitellessäni melko usein) otan sen huomioon annostelussa. Tavanomainen juhlamokka-annos pitää välillä unohtaa ja laittaa vähän enemmän. Esimerkiksi Lidl'in myymä Perfetto tavalliseen tapaan annosteltuna tuottaa kamalaa ruosteen aromista plöröä; mutta kun suppiloon laittaa normaalin annostuksen päälle vielä "mittalusikallisen keittimelle", niin suklainen aromi pomppaa esiin ja kahvilaatu saa aivan uuden ja oivallisen sävyn.

Tänään kuitenkin otin suodatinkahvin valmistamisen vähän tai melko laillakin "vakavammin", tai tarkemmin. Se onkin blogikirjoitukseni varsinainen aihe tänään

artikelissa mainittu kahvi on kuvaushetkellä jo juotu, mutta lukekaa eteenpäin

Laitoin vesipannuun kuumaa vettä. Laitoin suodatuspannuun, jonka virkaa nyt teki santos-vakuumin "alapallo", kuumaa vettä. Ja mittasin induktioliedenkin ymmäträmään kattilaan kiehahtamaan tarkan määrän vettä. Sen tekeytyessä ryhdyin punnitsemaan kahvijauhoa. Avainasia tässä toimituksessa on suhdeluku 1:17. Yksi osa kahvia, 17 osaa vettä. Gramma jauhetta seitsemääntoista grammaan vettä. Useimmat osaavat laskea loput: 20 grammaa kahvia 340 grammaan eli 3,4 desilitraan vettä... ja niin edelleen.
Punnitsin veden jonka laitoin kattilaan: 400 grammaa (4 desilitraa), sitten 23,5 grammaa kahvia irtosuodattimeen johon taitoin Melitan valkoisen "originalin". Ennen en ole taittanut paperin alasivua ja toista; sitä laitaa jossa on se prässätty liitos, mutta nyt tein senkin kun niin neuvotaan tekemään. Paperin täytyy kuulemma olla valkaistua. Sellaisesta ruskeasta, vaikka kuinka ekoa onkin, liukenee kuulemma jotain kahviin.

Veden ollessa juuri kiehumaisillan, otin kattilan liedeltä, tyhjensin lämmitysvedet sorsakoskesta (tuo kuvassa oleva kahvipannun näköinen teräksinen), samoin santos-pallosta, ja tukkasin suodattimen jauhoineen santokseen. Kaadoin kuuman veden kattilasta teräspannuun, ja aloitin suodatuksen:
-Ensin varovasti pieni liraus, 3-4 senttilitraa aivan jauheen keskelle; hengähdä tovi, että jauhe turpoaa: 10-20 sekuntia. Sitten aloin kaataa varovasti vettä suodattimeen, ensin jauheen laidoille, niin että paperi kostuu ympäriinsä. Sen jälkeen varovasti noin puolet vedestä hiljalleen jauheeseen, ei samaan kohtaan vaan tasasisesti. Annetaan laskea läpi, jonka jälkeen kaadetaan loput samalla tavalla; rauhallisesti ja tasaisesti. Kun kaikki on valunut suodattimen läpi, heitetään suppilo johonkin pois tieltä ja sekoitetaan se suodatettu kahvi. Vaikkapa lusikalla. Kaadetaan kuppiin -ja ääntä kohti; siis nautitaan. On taatusti erilaista kuin keittimen päräyttämä.

Näkeehän sen poroistakin, että
jotain on asian hyväksi tehty:

Ylimmässä, isommassa kuvassa käsin suodatetun kahvin porot: tasaista, melkeinpä kaunista katseltavaa. Pienemmässä kuvassa vasemmalla: sama määrä samaa kahvia kahvinkeittimen "porauksen" jäljiltä, kuin tulivuoren tai kuun kraateri, tai avolouhos.
Ja vertailun vuoksi aamukahvin jäännökset kuvattuna samasta kahvinkeittimestä: Juhlamokkaa ruskeassa Brunossa. Melkoista sepeliä tuohon toiseen verrattuna, vaikka molemmat ovat valmiiksi jauhettua suodatinkäyttöön tarkoitettua kahvia. Huomionarvoista on, ettei keittimen suihku pysty Juhlamokkaan kairaaman samanlaista kuoppaa kuin tuohon toiseen. Makuarviot jätän niistä kiinnostuneiden pohdittaviksi: kokeilkaa itse -tämä puuha on kokeilemista!

Asiasta toiseen: kanntattaa katsoa millä mittaa, jos mittaa

Käytän usein puolen litran muovista halpakaupan mittakannua, varsinkin la Pavonin boilerin täyttämiseen. Siihen se sopiikin, mutta tähän tämän päiväiseen ei.

Muovikannun "desilitra", tilavuuden perusteella 100 grammaa vettä: painaakin 125 grammaa. Itäsaksalaiseen Jenaeriin kaadettuna (vasemmanpuoleinen pikkukuva) tilavuus onkin kasvanut mittapullon mukaan sellaiseksi jota vaakakin osoittaa.
Kun kerran niuhotetaan kahvinvalmistuksen kanssa, niin niuhotetaan sitten kunnolla :)
Itäsaksalainen laboratorioastiasto kertoo absoluuttisen totuuden; ja voitte nukkua yönne rauhassa. Kahvi on sitä mitä reseptistä odotetaankin. Eikä lasi ole edes kallista, kun sitä sattuu jostain kirppputorilta löytämään.

Toinen laite jota saattaa epäillä, on vaaka. Mutta ei hätää; tarkkuuspunnuksia jotka maksavat usein enemmän kuin itse vaaka (ainakin tässä tapauksessa), myydään nille jotka eivät usko ennen kuin näkevät. Punnuksesta kannattaa maksaa jokunen euro, vaikka kiinasta saisi kuinka halvalla.

Kirjoituksen päätteeksi on paikallaan keittää kahvit kahvinkeittimellä,
ja jauheeksi Pirkka-kahvia by' Paulig; yksi mitta keittimelle

...mutta tämä oli kotoisin la Pavonista

mukavaa illanjatkoa!

nyt se myllyn lykkäs'

2011-10-11T09:16:00.000-07:00

Sopivan ja helppokäytöisen kahvimyllyn löytäminen on ollut koko kahviharrastukseni ajan eniten mietityttänyt osa-alue. Laadukkaan ja sopivan kahvilaadun lisäksi jauhatuksella on ratkaiseva osa onnistuneen ja nautittavan erikoiskahvin aikaansaamisessa.
En ole kovasti perehtynyt pumpulla varustettuihin espressokeittimiin, mutta jonkinlainen käsitys siitä miten vipukeitin suhtautuu kahvijauheen karkeusasteeseen, on alkanut muodostua. Jotta karkeus olisi todellakin kohdallaan, pitää myllyn säätö olla sopiva. Siedettävässä hintaluokassa liikuttaessa se on parhaiten löydettävissä käsikäyttöisistä myllyistä.

Hyllylleni on löytänyt tiensä nyt kolme käsikäyttöistä myllyä: Hario Skerton, Turkkilainen, ja viimeisimpänä tänään postin tuoma Zassenhaus Santiago. Tuon viimeisimmän hankkiminen oli mielessäni jo Harioon päätyessäni, mutta silloin hinta ratkaisi valinnan. Zassenhaus on kaksi kertaa kalliimpi kuin lasinen japanilainen serkkunsa. Nyt löytämäni on vähän käytetty, mutta aivan uuden veroinen.
Ensimmäisen kokeiluni perusteella voin olla tyytyväinen löytööni.

Laitoin myllyn heti vaikeimman eteen. 13 grammaa espressopapua la Pavonille.

Zassenhaus'in karkeussäätö on portaaton. Se ei ole lukiitava, niin kuin useimmissa käsimyllyissä. Lähdin etsimään pavonille sopivaa karkeutta säädöllä, jossa väänsin terät ensin kiinni ja sen jälkeen avasin säätöä puoli kierrosta. Säätöruuvi, tai oikeastaan mutteri, näkyy kuvassa kammenvarren alla.
Zassenhausin eduksi Harioon verrattuna on papusäiliön kansi. Viimeisten papujen mennessä teriin, ei papujen "siruja" lentele ympäriinsä. Riesa ei harionkaan kohdalla ole suuri, mutta kyllä sen huomaa.
Harion paras puoli on sen irroitettava jauhesäiliö, jonka voi korvata jollakin sopivalla purkilla jonka kanssa jauheen voi kopistaa espressokoneen suodattimeen.

Zassenhausin papusäiliön pohja on muovia, jolla pavut luistavat hyvin terille. Kuvassa näkyy pavunrippeitä jotka ilman kantta olisivat pitkin maisemaa. Laitoin Myllyn pohjasta ottamani kuvan, jossa tehtaan logo, tuohon teräkuvan päälle mustutukseksi Solingen'ista, joka on hyvin tunnettu laadukkaiden saksien valmistajana. Työskennellessäni joskus pitkät ajat tehtaassa, Solingen tuli merkkinä hyvikin tutuksi. Se on eräänlainen laadun tae.

Tämänhetkiset myllyt. Kaapin päällä näiden lisäksi vielä krupsin "marketti"-sähkömylly.

Ensimmäinen hankkimani käsimylly sai tänään uuden omistajan:
Päätin ettei käsimyllyjen lukumäärä kasva. Kuvan mylly oli aivan
käyttökelpoinen "ensimylly". Ensimmäinen mylly jonka kampeen olen tarttunut.

kahvien kupit

2011-10-09T03:21:00.000-07:00

Kahvikuppi: se jokapäiväinen esine, on oleellinen osa kahviharrastusta, ja "arkistakin" kahvinjuontia.
Kuppi saattaa kertoa omistajastaan, käyttäjästään. Se saattaa olla jopa kannanotto. Kahvikuppeja ja astiastoja keräillään: myrnaa arabiaa iittalaa kermansavea pentikiä, muumimukeja, kuksia, kaikille keräilijöille on omansa.
Itse en keräile kuppeja brändin tai ajanjakson mukaan. En oikeastaan koe keräileväni niitä, vaikka kaapit niitä alkavat hiljalleen pursuilla. Olen hankkinut ja saanut erilaisia kuppeja ennemminkin käyttötarkoitusten mukaan. Jotkut ovat olleet käytössä pitkään ennnen kuin ns. hurahdin kahvimaailmaan perusteellisemmin. Olen kuvannut joitakin kuppeja aikaisemminkin, erilaisissa ympäristöissä ja kahvinvalmistuksen aikana. Nyt päätin kuitenkin ottaa kohteeksi vain itse kupit, ilman muuta reksvisiittaa: -keittimiä -pannuja -myllyjä -mittoja -ja vaakoja, vaikka se oli melko vaikeaa.
Keräsin kaapeista ja hyllyltä yhteiskuvaan "kupit" joita käytän säännöllisesti, sekä pari joille on oma käyttötarkoituksensa joissakin erityisissä tilanteissa.

klikkaamalla kuvaa -kuva suurenee, ja yksityiskohdat tulevat esiin

kupit ja niiden tarkoitus

-takarivissä vasemmalta: kaksi pientä lasista mittalasia espresson tarkempaan valmistukseen, joista toinen varustettu asteikolla. Kolmas vasemmalta on lasinen macchiato- lasi, ja sen vieressä muovinen alunperin oluttuopin irvikuvana käytetty puolen litran "saavi" on usein käytössäni kun istun tietokoneen äärellä enkä viitsi hakea suodatinkeittimestä santsikuppia. Sen vieressä vihreällä sisuksella oleva "kukkakuppi" johon kaadan kerralla itselleni valmistamani koko kolmen kupin mutteripannun sisällön
Vihreäsisuksisen kupin edessä kaksi "käyttökuppia": valkoinen arabia, ja lahjaksi saamani hemuli-muumimuki. Samoin kuvan vasemmassa laidassa peräkkäin kaksi usein käytössä olevaa kuppia: edessä Kermansaven "renki", johon kaadaan erityisen vahvaa kahvia.
Sen takana Pauligin nimikkomuki: 100% Arabicaa. Ennen kuin opin tuntemaan arabican merkityksen, luulin että siinä lukee arabiaa; korostaen arabia-posliinitehtaan ja pauligin yhteensopivuutta. Noita kuppeja sai kahvin kylkiäisenä joskus 90-luvulla. Meillä oli niitä kaksi, mutta toisen olen rikkonut.
Tunturikoivusta ja poron häpyluusta valmistetun kuksan takana kolme espressokuppia, jotka erottaa täysin pyöreästä sormilenkistä. Suurin niistä on jo ikivanha, sisuksensa lasitukselta vähän kärsinyt, aito italiaano. kaksi muuta ovat illy:n ja lavazzan merkinnöin varustettua "mainoskuppia".
Keskellä etualalla, kuksan vieressä on varmaankin kupeista vanhin ja eksoottisin: Sarajevolaisen kuparisepän takoma turkkilaisen kahvin nauttimiseen tarkoitettu kuppi.
Ja lopuksi sen takana kaksi cappuccinokuppia; ruskea caapuccino- tekstillä merkitty, ja valkoinen latte' kuppi.

Chilejä ja perkolointia

2011-10-08T06:12:00.000-07:00

Perkolointi tarkoittaa tässä yhteydessä perkolaattorikahvinkeittimen hankintaa, vaikka verbinä tuo saattaa herättää perGolaan liittyviä ajatuksia. Pergolakin, tai kasvihuoneet saivat tänän huomioni, jäljempänä esiteltävän second-hand- löydön lisäksi.

Minulla on kasvanut kaksi kasvihuoneellista chilejä, kuten blogia alusta asti seuranneet tietävätkin. Tämä kulunut kausi on ollut melko vaikea, verrattuna edelliseen kauteen josta selvivin aivan aloittelijaksi hämmästyttävän hyvin. Viime kesän "menestyksestä" innostuneena hankin tänä keväänä toisen kasvihuoneen aiemman rinnalle. Kesä osoittautui varsinaiseksi ötököiden juhlaksi. Luteilta säästyttiin, mutta kaiken laista kirvaa oli pilvin pimein. Muutama minulle uusi lajike kohtasi kompostin ennenaikojaan, mutta satoakin tuli. Suurin osa sadosta on jo korjattu, mutta jonkin verran on kypsynyt vasta nyt lokakuussa.

Tänään oli aika korjata Starfishit kuivuriin, ja loput rocotot ja Naga Morich'it pois puskista vaikka olivatkin vielä raakoja. Jälkikypsytykseen on hyvä keino: etyleenikaasua luovuttavat omenanlohkot.
Ylläolevassa kuvassa kuivurillinen Starfishiä, joiden joukkoon laitoin piristykseksi pari kypsää Nagaa. Ne tuovat tulevaan jauhatukseen pikantin lisän. Vasemmalla raakaa nagaa, hyper-pubea ja canario'a, ja ne omenanlohkot joukossa. Laitoin peitteeksi keittiöpaperiarkit (ilmavasti) ja siirsin pömpelin muutamaksi päiväksi kaakeliuunin päälle kypsymään. Uunissa ei ole vielä "lämpöä päällä", muutoin paikka olisi täytynyt hakea jostain muualta.
Otin kypsistä siemenet talteen; kuvassa oieassa reunassa pari pientä kippoa. Ensi kesänäkin kasvaa chiliä, mutta valikoidummin lajikkein.

Perkolointivälineeni saivat tänään lisäystä:

Eräs divari, jossa olen muutaman viime vuoden kuluessa tottunut silloin tällöin käymään, lopettaa toimintansa. Näin FaceBookissa ilmoituksen loppuunmyynnistä, ja lähdin katsomaan josko olisi Tinttiä hyllyssä. Tintti-sarjakuvat ovat aina kiinnostaneet, ja aloittelen niiden keräämistä hyllyyni.
Tinttiä ei löytynyt, tai en jaksanut enää koluta hyllyjä kun olin löytänyt divarin "osto- ja myyntipuolelta" erään laitteen joka on kiinnostanut, mutta jäänyt lähinnä hinnan takia hankkimatta.

Kyseessä on siis perkolaattorikeitin. Automaatti-sellainen, joka sammuttaa itsensä kun kahvi on valmista. Marketeissahan niitä/noita myydään, mutta en ole ollut laitteesta niin kiinnostunut että olisin ollut valmis maksamaan niiden normaalia hintaa. Pekolaattori kahvinvalmistusvälineenä oli jo ennestään hyllyssäni, muiden laitteiden rinnalla. Eli menetelmänä se ei enää ole ennen kokematon. Blogistani löytyy kirjoitus tuosta vanhemmasta versiosta: se on videoineen katsottavissa
täältä

Nyt ostamani automaattiversio, jossa oma lämmitysvastus, on merkkiä Elram. Pakkaus oli avaamaton, eli laite käyttämätön, vaikkakin jo useita vuosia sitten ensimmäisen omistajansa ostama. Avatessani pakettia, jostain sen kätköistä lensi jousi, jonka olen merkinnyt ylläolevaan kuvaan punaisella nuolella. Se on melko tärkeä osa tätä keitintä. Asetin sen ensin suodatinkorin alle, koska se "kohdisti" suodatinpaketin hyvin pannun sisään, ja teki kannen paikalleen laitosta sujuvaa. Kokeillessani keitintä ensimmäisen kerran, se ilmotti kahvin olevan valmista aivan liian pian virran kytkemisestä. Punainen valo syttyy, kun kahvi on keittimessä valmis. Kahvi oli kuitenkin jäänyt suodattimessa jokseenkin kuivaksi, ja vesi ei ollut noussut putkea pitkin oikeastaan ollenkaan. Ihmettelin koko laitoksen heilumista kuumenemisen aikana.
Perehdyin osasijoitteluun uudelleen, ja sain jousen kiinnitettyä nousuputken alapäähän. Uusi yritys, ja voilá! Kahvi onnistui niin kuin pitikin. Nopeaksi keitintä ei voi sanoa, mutta kahvi oli hyvää. Ensimmäisen satsin valmistin suodatinjauhetusta Pauligin Juhla Mokasta, joka on maultaan niin tuttu kuin kahvi voi olla. Toimiihan se joka aamuisena päivän käynnistäjänäni, mutta suodatinmuodossa.
Jousen tarkoitus on lopettaa veden juoksu nousuputkeen ja samalla sammuttaa vastus, kun suodatinkorissa olevan jauheen paino kastuessaan lisääntyy ja jousi painuu kasaan. Loogista.

Perkolaattorikeittimen kahvi on luonteeltaan jokseenkin pannukahvin tapaista. En kovin paljoa pannukahvista välitä, koska siitä puuttuu "potku". Mutta testaan tätä menetelmää vähän vahvemmilla kahveilla, niin eiköhän siitäkin saa aikaan jotakin enemmän tajuntaan yltävää. Varsinkin tässä menetelmässä kannattaa keittää täysiä pannullisia. Se kerrottiin käyttöohjeessakin, jonka tavoistani poiketen luin ennen käyttöä. Kaaviokuvaa esimerkiksi tuon edellä kertomani jousen paikasta ei kuitenkaan oltu vaivauduttu ohjeeseen piirtämään.

paljonko "pööniä" vakuumikeittimeen?

2011-09-29T08:16:00.000-07:00

Jääkaapin viileäpuolella, siellä kylmemmällä, on pyörinyt vajaa pussillinen tumma presidentti- papuja. Kun ne eivät kovin kauaa aromiaan säilytä, päätin kokeilla niitä vakuumikeittimessä, ja samalla testailla vähän isokokisempaa termoskannua jonka hankin viime viikolla -mistäpä muualta kuin kirpputorilta.

Huutonetistä löytyi pari viikkoa sitten toinen Santos-vakuumikeitin, entisen avuksi ja varakeittimeksi, jos toinen sattuu hajoamaan: ne kun ovat melko arkoja kolhuille. Löytämäni termoskannu on 70-luvun retroa, kuvassa keskellä vakuumien välissä. Samalla reissulla löysin toisen ibrik-pannun, joka etualalla keskellä. Kirpparilla oli useampikin ibrik,mutta ne muut oliva älyttömän pieniä. Hintaa ei ollut kuin euron, mutta jätin sinne.

Keitosta mitoittamaan ja presidenttiä jauhamaan:

Laitoin santokseen vettä kuuden kupin verran: santoksen näkemys kuudesta kupista

on 9 desilitraa, eli 1,5 desiä / kuppi.

Kahvijauheen määräksi punnitsin 7-8 grammaa / 1,25 desilitraa.
Santos-vakuumikeitin- kahvin luonne on jotakin suodatin- ja pannukahvin väliltä. Otin krupsin ja vaa'an esiin, ja punnitsin papuja myllyyn 56 grammaa: 8g/1,25dl mukaan. =6,2% kahvia veden määrästä. Tuosta prosenttipitoisuudesta olen viime aikoina ollut kiinnostunut. Mutta se ei ole oikein verrattavissa espressouutoissa käytettäviin. Täytyy lukea aiheesta lisää ja palata % - asiaan.

Myllyn karkeusasetus näkyy ylläolevassa kuvassa. Se on melko suuntaa antava ja oikeastaan arpapeliä.
Väänsin myllyn asetukseksi 6 kuppia, nähdäkseni mitä se tarjoaa kuuden kupin jauhemääräksi.
Mylly pysähtyi 37 gramman kohdalla; 6 grammaa/ kuppi. Laihaa plöröä tulisi sillä touhulla. Niin kuin tarkoitukseni oli, painoin myllyn uudelleen käyntiin ja jauhoin toron tyhjäksi. Punnitsin jauheen: kaikki papu oli muuttunut jauheeksi, mylly ei ominut mitään.

Keittämään:

Ja nauttimaan kahvista

Kahvia tuli samaan kuuden kupin "viivaan" saakka, johon laitoin vettäkin. Vaikka porot näyttävät yläpallossa melko märiltä. Se fysiikasta. Kaadoin kupillisen, ja loput termoskannuun. Kupillinen oli onnistunut: vahvuudeltaan sopivaa, ja presidentiksikin hyvän makuista. Presidentti ei ole suodattimella valmistettuna aivan mielikahviani, mutta tällä metodilla se kuuluu niihin.
Termoskannuun laitettu kahvi suositellaan nautittavaksi 15-30 minuutin kuluessa, jonka jälkeen siitä tulee sumppia tai rankkia; puhetavasta riippuen. Kyllä: maku muuttuu melko nopeasti kitkerämmäksi. Join toisen kupillisen noin puolen tunnin kuluttua, ja ero oli selvästi havaittavissa. Mutta juomakelpoista kahvia edelleen.

Join kolmannen kupillisen -kun termoskannuun laittamisesta oli kulunut puolitoista tuntia. Maku ei ollut enää oikeastaan muuttunut. Ja kahvi edelleen kuumaa. Kannu on siis onnistunut ostos: sopii silmään ja kahvillekin. Hankin termoksen nimenomaan näitä isompia keittimiä varten: perkolaattorilla ja vakuumilla täytyy "keittää" miltei täydet pannulliset, jotta ne toimivat niin kuin niiden kuuluu, ja kahvi onnistuu.

silmät auki

2011-09-24T00:12:00.000-07:00

Kiertelen usein kirpputoreja, milloin mikäkin asia tai esine mielessä. Joskus olen nähnyt jonkin tavaran jonka tarkoitus ei sillä hetkellä ollut kiinnostava, mutta rynnännyt muutaman päivän kuluttua hakemaan sen "aarteena tai löytönä". Niin kävi Santos-vakuumikeittimen kanssa, josta kirjoitin blogiini joskus heinä-elokuussa.

Mutteripannuja ei paljoa kirpputoreilla näy, mikä kuvastaa niiden tarpeellisuutta joko käyttöesineinä tai pelkästään esteettisinä tavaroina joita ei heti ensimmäisenä kanneta. Satakunnan kirpputoreilla tekee joskus satunnaisia löytöjä, mutta pääsääntöisesti niillä myydään eniten vaatteita, levyjä ja kirjoja.

Tuttava netissä: chilifoorumilla ja nyttemmin kahvifoorumillakin, oli löytänyt Tampereen seudulla jostakin mielenkiintoisen perkolaattorin. Sellaisen jota en tiennyt olevan olemassakaan. Keräily- ja toisaalta kahviharrastuksenikin saavat jälleen uutta mielenkiinnonsuuntaa, kun löytyi minulle ennestään tuntematon laite etsittäväksi.
Perkolaattorihan on yksinkertaisella rakenteella toteutettu, pannukahvin tapaisen kahvin valmistukseen trkoitettu pannu, josta olen kirjoittanut aiemmin ja laittanut videonkin. Mutta nyt kyseessä on pyrex-lasista valmistettu pienehkö "pulputin".

Pyysin kuvan, ja sain sen helposti käyttööni. Englantilainen keräilijä oli innoissaan kun sai olla avuksi etsintäretkelläni. Tällaisesta on siis kyse. Päivän blogikirjoituksestani tuli ihmettelyn lisäksi myös ostoilmoitus ja etsintäkuulutus tuollaiselle pannulle. Kahviblogi saattaa kuitenkin olla melko turha paikka peräänkuuluttaa varsinkaan mahdollisesti melko harvinaisia keittovälineitä. Blogia seuraavat pitävät omistaan kiinni, ja toiset löytävät etsinnän kohteita itselleen, niin kuin minäkin.

Mutta kaikesta huolimatta: jos joku omistaa, ja haluaa luopua, tai tietää jossain olevan...
yhteystietoni löytyvät blogin etusivulta. Ja myös vielä kehitysvaiheessa olevilta varsinaisilta
nettisivuiltani, osoitteesta www.lehmuksenoksa.com -sieltä sivun alareunasta

Caffè Paskà tosipaikan edessä

2011-09-22T05:58:00.000-07:00

Kirjoitin edellisessä blogimerkinnässäni ensikosketuksestani otsikossa esiintyvään, ehkä nimensä vuoksi ennakkoluulojakin herättävään kahviin.

Tänään oli aika laittaa tuo 100% robusta todelliseen kokeeseen: la Pavonin männän alle. Tein samalla videon koko proseduurista: koneen vesityksestä papujen jauhamisen kautta loppuun asti. Samalla näin videon aikajanalta uuttoajan, joka pumppukeittimissä asettuu noin 30 sekunnin tuntumaan. Niin Pavonissakin. Paineesta en voi tietää mitään, kun keittimessäni ei ole panemittaria enkä aio siihen sellaista laittaakaan.

tässä video:

Jauhatus osui kohdalleen. Prässäys oli vaivaton, mutta vastusta kammessa riitti sopivasti. Pavuilla tai sillä kuinka paljon on aikaa niiden paahtamisesta, on myllyn karkeussäädön lisäksi melkoinen osuus uuttamisen onnistumisessa tällaisen keittimen kohdalla. Ettei homma menisi liian yksinkertaiseksi, lopputulokseen vaikuttaa myös kahvin määrä ja tamppauksen voimakkuus. Kaikkiin ei voi vaikuttaa, mutta monen osatekijän kanssa tottuu elämään.

Ja pari kuvaa tuloksesta:

Crema oli väriltään ja olemukseltaan hyvä, ja "suutuntumaltaankin"
sellainen ettei tehnyt mieli jättää sitä ryystämättä

Kuppiin jäänyt rasvaisen näköinen tahma kertoo, että tässä
on vietetty jälleen yksi mieleenpainuva kahvihetki. Vaikkakin
hyvin lyhyt sellainen. 3,5 senttilitraa 100% robustaespressoa
herättää viimeistään "tähän päivään"

Monista paikoista olen lukenut ettei pelkkää robustaa voi kukaan juoda, tai että jälkiseuraukset ovat ikäviä. Puppua! Tämä on aivan hyvä: verratonta moneen kokeilemaani verrattuna. Suosittelen kokeilemaan!

Robustaa Ruokapuoti- Lumosta -Raumalta

2011-09-20T10:33:00.000-07:00

Lumossa, ruokapuodissa:
Mietin hetken, mitä laitan tämänkertaiseksi otsikoksi blogitekstilleni, jonka pääosan vie ylläolevassa kuvassa esiintyvä suomalaisittain hyvin herkullisen nimen saanut 100% Robusta-kahvi Italiasta. Vielä suuremmassa roolissa; päivän paras anti oli Raumalla toimiva Ruokapuoti Lumo, josta tätä eksoottista kahvinvalmistusainetta hankin.
Löysin tuon mainion kaupan googlen ja facebookin kautta, etsiessäni lähiseudulta Turun Kahvipaahtimon jälleenmyyjiä pari kuukautta sitten. Olen seuraillut Lumo:n tarjontaa ja facebook-päivityksiä jo jonkin aikaa: eilen sitten tärppäsi -tai heillä tärppäsi ja lähdimme tänään hakemaan "Paskàa". Sen ostaminen on lykkääntynyt, koska muualla sitä myydään vain kilon pakkauksissa, mutta Lumo myy pienemmissäkin erissä kaikkia valikoimissaan olevia kahveja, myös asiakkaan toiveiden mukaan jauhettuna.

Mitä se on?
Caffè Paskà on täysin Robusta-pohjainen kahvi, joka poikkeaa melkoisesti totutuista sekoituksista joissa käytetään robustaa enimmäkseen "täytteenä" tai "jatkeena". Robustaa pidetään sellaisenaan melkeinpä juomakelvottomana, mutta itse olen kyllä eri mieltä.
Kahvikauppiaat kuvailevat tuotetta näin:
-Nicola Pasqale ei arvannut mitä meni tekemään kun hän antoi vientituotteelleen nimen Paskà. Suomessa Caffè Paskà on herättänyt hilpeyttä. Kahvi on kuitenkin, nimestään huolimatta, oikein ilmeikäs. Reilusti kofeiinia sisältävä 100% robustakahvi yllättää monella tavalla myönteisesti! Ärjyn espresson ystävälle tämä aito napolilainen on oikea valinta.
-100% robusta sekoitus, pääosin Timorin ja Intian lajikkeista. Alkupainotteinen maku, suklaisin aromein. Todellinen kofeiinipommi!

Kokeilemaan!
Valmistin ensimmäiset maistiaiset maltillisesti 3 kupin mutteripannulla. Sain kuppiini puolitoista desiä yönmustaa juotavaa, jota maistoin varovasti. Pidin tämän kahvin luonteesta ja maustakin. Se on aito ja konstailematon hyvin intensiivinen. Karvaus, kitkeryys ja hapokkuuskin loistavat poissaolollaan. On vain puhdas kahvin maku. Jälkimaku ei herätä vastenmielisiä tuntoja, ja kofeiinin vaikutuksen tuntee melko selvästi tällainen kahvia pitkin päivää ryypiskelevä paatunut "kahvitrattikin".

Jätin kuitenkin aidon espresson uuttamisen huomiselle, juotuani muutaman tunnin kuluttua suodatinkeitimellä valmistettua toista robustaa: Lidlin Perfttoa, jonka haukuin pari päivää sitten. Nyt mittasein sen suodattimeen vähän huolellisemmin, ja melko hyvähän siitä tuli. Ja tuli näiden kahden välissä juotua vähän Arvid Nordquistin Nicaraguaakin...
Vaikka olen melkoinen "rautamaha", robusta teki sinne jonkinlaisen onton tilan. Eli varovaisuutta kannattaa harjoittaa tuon kanssa. Olemmehan kahvin perusarvojen äärellä, voisi sanoa.

Paskàa kupissa - mustaa kuin etelän yö!

Robustan tuoksu, niin papuna kuin jauhettuna, on omaleimainen. Viimeistään tätä CP:tä nuuhkaistuaan, alkaa ajatella erilisten kahvien tuoksujen vertailua. Mielessäni alkoikin pyöriä ajatus jonkinlaisen "tuoksupankin" laatimisesta. Referenssit arabicalle, robustalle, ja joillekin tunnetuille sekoituksille niiden väliltä. Mutta siitä sitten aikanaan lisää.

loppukevennykseksi kuva eräästä toisesta eksoottisesta tuotteesta, joka vääräleukojen Suomessa saa aivan uusia ulottuvuuksia. Tuota en aio metsästää niin kiivaasti kuin tänään löytämääni :)

Kierteistä kahvia -Myyttikö?

2011-09-19T09:25:00.000-07:00

Iltalukemisenani on tällä hetkellä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama, Tuija Saarisen aivan uusi kirja: Pannu kuumana, johon on koottu melko laaja kuvaus kahvin historiasta suomessa.
Huomioni kiinnittyi erääseen hyvän kahvin tunnusmerkkiin josta kerrotaan perimätiedon mukaan seuraavasti:
"Emännän kahvinkeittotaitoa arvostettiin, arvosteltiin, miten kierteisenä kahvi tuli pannunnokasta. Mies-Heikki muistaa, että viisinkertainen on ollut parasta, mitä hän on kuullut. Vanhoissa elokuvissa tämä on ollut nähtävissä. Kun kahvia aletaan kaataa kuppiin, pannua nostetaan ja kaadetaan korkeammalta. Tällöin ne kierteet havaitsee. "

Tuota lukiessani mietin, että jossain erityisesä yhteydessä olen nähnyt kierteisenä valuvan kahvinoron...
Eikä kauaa tarvinnut muistella:

Don Rosa, joka on piirtänyt joitakin parhaita Roope Ankka- tarinoita, on ilmiselvästi kahvi-ihmisiä, ja lukenut läksynsä niin tässä kuin lukemattomissa muissakin asioissa. On hämmästyttävää, kuinka paljon hän on panostanut tarinoidensa taustadetaljien hiomiseen.

Mutta sarjakuvista takaisin kahvin maailmaan. Tuo kierteisyys täytyi selvittää... ikään kuin ottaa selvää Myytinmurtajien tapaan; onko kyseessä myytti vai todellinen ilmiö? Suodatinpannullinen hyvää kahvia "tulemaan" videokamera pystyyn, ja kaatamaan. Video"nauhalta" pysäytyskuvat käsittelyyn ja vertailemaan.
Tein kuvista myös väriltään vääristetyt, jotta taustan vaikutus kuviin väheni. Tässä tuloksia: Kahvi todellakin valuu kierteisenä pannun nokasta! Kaadoin mahdollisimman samalla tavalla kahvin, sumpin, ja vielä lopuksi pelkkää vettä. Keittimen lasipannusta kaadettuna ilmiö korostuu, mutta erot ovat parhaiten nähtävissä pyöreänokkaisella perinteisellä pannulla kaadettaessa.

Normaalisti suodatinkeittimellä valmistettua tummapaahtoista kahvia

...ja sama kuva; mutta värikorostuksella (hue& saturation)

Vertailukohdaksi valmistin "sumppia": Jätin edellisen kahvisatsin porot suodattimeen ja kaadoin puolitoistakertaisen määrän vettä keittimeen. Ja annoin sumpin valua. Sitten taas kaatamaan:

sumpissa (siis äärimmäisen laihassa kahvissa) ei ole kierteitä norossa

norossa näkyy raitoja, taustan heijastuksia, mutta ei kierrettä

..ja lopuksi vertailun vuoksi pelkkää vettä:

Veden olemus vastaa jokseenkin sumppia

Videoni, josta kuvat kaapattu (youtubessa)

tämä blogimerkintä kuuluu sarjaan: huvin vuoksi.
Mutta on sillä "vinha perä"

testivoittajakahvia ja "tuletonta" chiliä

2011-09-17T06:53:00.000-07:00

Satakunnan Kansassa ja Aamulehdssä oli 20. elokuuta kahvivertailu, jossa etsittiin vaihtoehtoa, Juhlamokka-standardin noustua viiden euron pintaan. Skannasin koko jutun nettiin; tekijänoikeuksista piittaamattomat voivat katsoa sen täältä. Muut voivat jatkaa eteen päin, sulkea silmänsä tai katsoa sillä välin muualle.
Sokkotestin suoritti kaksi baristaa, molemmilla kahvila/ravintolatausta ja sijoituksia vuoden barista- kilpailuista. Juhlamokka oli altavastaajana testissä johon oli koottu eri kaupparyhmien omia brändejä sekä Lidlin halpiskahvi. Juhlamokka tunnistettiin sokkonakin juhlamokaksi, ja sai arvosanaksi tasapainoinen mutta tylsä. Voittajaksi hinnan alhaisuuden perusteella selvisi Lidlin myymä Perfetto Café.

Ryntäsin tuhannen muun kahvista kiinnostuneen joukossa heti seuraaavana päivänä Lidliin, saadakseni maistaa tuota hyväksi havaittua tavaraa. 10 000 kahvin hinnasta kiinnostunutta ehti ensin. Kyseinen kahvi oli näihin päiviin koko ajan loppuunmyytyä kaikissa lähiseudun Lidl-kaupoissa. Mainos oli toiminut yli odotusten.

Käydessäni tänään Kokemäen Lidlissä, aivan muissa asioissa, silmiini osui tuo kaivattu paketti. 1,80 euroa ja kahvi vaihtoivat paikkaa, ja pääsin tutkimaan ostostani. Joko Kokemäkeläiset ovat erityisen konservatiivisia, tai eivät ole lukeneet lehtiä, tai ovat todenneet perfeton "gevaliaksi" (yleisnimitys plörökahville jota suomalainen ei voi ymmärtää).

Laitoin kahvit yhteispotrettiin, ennen kuin revein Perfeton auki ja pöönät suodattimeen. Juhlamokkaa ei avaamattomana kaapista löytynyt, mutta jonkin aikaa turhana lojunt pauligin paahtama ja jauhama Pirkka-kahvi pääsi mukaan kuvaan.

Ja sitten maistamaan. Juuri avatun paketin jauhe tuoksui miellyttävälle, ehkä aavistuksen samalle kuin voittamani Nicaragualainen, tai jokin aika sitten ihmettelemäni Favor Coffee, joka oli melko mainiota.
Tämä Lidlin Perfetto ei ollut mainiota.... robusta tuli ilmi jotenkin ruosteisena makuvivahteena, suklaisuutta ei voinut aistia, eikä maku puhutellut oikeastaan mitenkään. Olen minä pahaakin kahvia juonut. Tämä ei ollut pahaa, vaikkakin vähän epämiellyttävää. Olkoon nyt sitten miten baristaa tahansa.
Minulla ei ole kovin paljoa kokemusta robustasta sinänsä, mutta monet sanovat sen pilaavan kahvin. Alkuviikosta ostamassani solo italiassa on 20% robustaa, mutta siinä se on positiivinen lisä verrattuna ainaisiin arabicoihin.

Tällaisiin peltipurkkeihin ei saisi kahvijauhetta laitaa säilytykseeen, ainakaan ilman alkuperäistä pakettia. Minä tein tietoisen virheen, ja kippasin perfeton peltipurkkiiin ilman pakettiaan. Ja leikkasin pakkauksesta nimilapun varoitukseksi. Jos kahvi kuluu tällaisesta purkista viikon kuluessa, niin ei hätää. Sen aromi ei pääse siinä ajassa vielä katoamaan. Purkki on ilmatiivis, ja miltei täysinäisenä se vastaa mielestäni riittävästi alkuperäispakkausta. Jääkaappisäilytys auttaa lisää asiassa.
Tulen käyttämään tuon jauhon varmaankin jossin sekoituksessa. Vaikkpa sekoittaen sen edellisessä yhteiskuvassa olevan pirkkakahvin kanssa jossain suhteessa. Se kun oli luonteeltaan aivan "munatonta"

Päivän piristykseksi vielä kuva kasvihuoneesta mukaani noukkimasta chilikaunokaisesta:

Kyseessä on caps.baccatummin variaatio: starfish, joka oli minulle vielä syötynä ennen kokematon, mutta kasvatettuna jo koettu lajike. Tämä jatkoi päivän teemaa: olematonta kahvia, olematonta chiliä.
Ehkä käsiini sattui vain tuleton yksilö, tai olen viikonlopun aikana syönyt niin paljon chiliä muissa muodoissa: tuo nätti podi maistui jolain herneen ja paprikan välimuodolta. Suosittelen silti kokeilemaan. Niin kuin tamperelaiset sanovat hyvää ruokaa saadessaan: "ei tää pahaa ole"
Lisäys: hain puskasta toisen podin, leikkasin halki, rapsuttelin siement pois, ja heitin puolikkaan ääntä kohti...... se siitä tulettomuudesta! Aivan loistava chili: tulisuus piilottelee siellä "sydänpuussa" ja maku on hyvä. En suosittele aivan "aloittelijoille" ...tätäkään

Makkarakaupassa ja kasvihuonetta tyhjentämässä

2011-09-16T04:56:00.000-07:00

Käytiin tänään Rauman Lapissa, siinä vanhassa Lappi TL:ssä Sammallahdenmäen maailmanperintökohteen tuntumassa: Kivikylän kotipalvaamon tehtaanmyymälässä ostoksilla.
Jauhelihaa haetaan säännöllisen epäsäännöllisesti tuolta, ja joskus myös Huittisten toimipisteestä, milloin siellä päin satutaan liikkumaan. Pahoittelen enemmän puhekieleen sopivaa kirjoitusasua

Kivikylä, niin kuin moni muukin pienempi lihanjalostaja, on viimeisen runsaan vuoden aikana lanseerannut useita chilituotteita pienille markkinoille. Jotkut ovat löytäneet tiensä suuremmillekin.
Olen tutustunut useimpiin heidän uutuuksiinsa, mutta viime aikoin en ole enää pysynyt perässä.
Chiliharrastaja kun olen, seuraan tietysti säännöllisesti chilifoorumia, nykyään enemmänkin ruuanlaittoon kuin kasvatukseen liittyviä aiheita.

Silakkamarkkinoillakin näin chili-jättilenkkiä, jota oli tänään myös "pääkallonpaikalla". Mutta se oli niin valtavan kokoinen kiekura, että tyydyin kilon pötköön chili-lauantaimakkaraa.

Kyseessä ei ole tavanomainen jauhotanko vaan täyslihamakkara joho on sotkettu joukkoon erilaisia tuoreita chilejä. Tulisinta Naga Morichiakin saattaa joukossa olla aivan hitunen, päätellen makkaran melko hedelmäisestä mausta ja jälkeenäin ilmaantuvasta poltteesta, joka ei kuitenkaan ole liian voimakas. Noin tunnin kuluttua siitä kun maistoin tätä uutuutta parin sentin viipaleen, röyhtäisin -ja maistui jalapeno sekä lemon (drop?): tavara on siis aitoa.

Joku chileihin tottumaton saattaa kyllä tätäkin tuotteesta hyppiä seinille, mutta itse olen senverran paatunut "tuohisuu" chilin suhteen että tämä menee kyllä hyvin.
Eria asia sitten on miten sekin menee seuraavana aamuna. Monet kaupan chilimakkarat ovat ollleet poltteeltaan suhteellisen maltillisia mutta seuraava aamu ja aamupäivä on vessakäyntien osalta ollut melko ikävä jaikimuistoinen.
Syynä siihen on tietenkin täysin tolkuton ja yliampuva suhtautumiseni makkaransyöntiin. Minulle ei ole ylivoimainen tehtävä syödä vaikka koko kilon pötkö varsinkin herkullisempaa makkaraa yhteen menoon. Aikaa siihen kuluu hetki, mutta määrä ei ole ongelma. Pytyllä saa syyttää sitten vain itseään.

Sadonkorjuuta

Minulla on kasvanut ja kypsynyt kesän aikana kahdessa kasvihuoneessa nelisenkymmentä chilipuskaa, toistakymmentä eri lajiketta. Osa on jo korjattu talteen: Nagat kuivattu, Canariot ja jallut sekä AC:t laitettu etikkaliemeen. Erikoisuutena oli pepperoncini, jota käytetään yleisesti kebab-paikoissa "turkinpippurina". Se oli odotetun mieto kokemus, mutta maukas. Ei kuitenkaan kovin innostava.
Pääasiallisina lajikkeina ovat jalapeno, habanero eri muunnelmineen, ja Naga morich. Ne muodostavat rungon kasvattelulleni. Lisänä ovat olleet pari rocotoa: lasken canarionkin sellaiseksi, sekä baccatumit: aji cristal ja starfish. Tabascot ja lemondropit kuolivat kirvoihin, jotan niistä ei tullut kokemusta enempää.

Tuo ylläoleva kuva on saattanut vilahtaa täällä aikaisemminkin, mutta laitoin sen kuitenkin muistoksi lämpimistä päivistä joita tänäkin kesänä on ollut ehkä liiankin monta. Chilit kypysvät parhaiten loppukesästä ja alkusyksystä, kun vuorokaudessa alkaa olla myös selvä täysin pimeä osuus. Ne tarvitsevat lepoajan, varsinkin kypsyäkseen, mutta myös kasvattaakseen vankempaa runkoa.

Lopuksi kuva keittiön päydältä, vähän ennen pakkaseen laittoa:
Tällä kertaa pakastin, viikko sitten kuivasin kuivurilla. Tämä menetelmä ei käy aivan niin paljoa silmille jaotsanahalle kuin pilkkominen kuivaaminen ja jauhaminen.

ylinnä 3 rasiaa jalapenoa, keltaiset luomu-habaneroa ja
Harold st' Barts-habaneroa. Alinna Surinam red habanero, joka
nimetään joskus myös Madame Jeannete'ksi. Ostin sen taimen janettena...

Kasvihuoneisiin jäi vielä kasteltavaa, ja korjattavaa satoa, mutta se on ensi viikonlopun hommia.

Kahvia solosta ja vaahdottimen kokeilua (terän kuvia)

2011-09-13T10:12:00.000-07:00

Kävin tänään Porin Puuvillassa, Cafe Solo:n paahtimo-kahvilassa. Vaimon kanssa juotiin kahvit, hänelle cappuccino, ja itselleni tilasin tupla-espresson. Niiden aikana tuotiin pöytään myös kotiin viemisiä: Kahdesta "ruokalistalla" olevasta espressopavusta se toinen: yllä olevisa kuvissakin esiintyvä Solo Italia, jossa arabican lisäksi 20% robustaa. Sen toisen: Solo baristan; 100% arabican, olen kuluttanut loppuun jo ajat sitten. Tämän paahtimon kahvit, myös tämä jonka jo testasin ja maistelin sekä espresson että cappuccinon muodossa, ovat olleet kaikin puolin parhaita tähän asti käyttämistäni. Niin makunsa kuin valmistettavuutensakin suhteen.
Tämä robustasekoitus on ehkä hieman pehmeämpi maultaan, kuin "barista". Pidän molemmista.

Samalla kun jauhoin ja latasin uuden kahvin koneeseen, päätin kokeilla myös vaahdotusautomaattia joka tähän asti on lojunut kaapin hyllyllä. Olin jo jossain vaiheessa heittää mokomalla kummajaisella naakkaa tai mustavarista, mutta onneksi en tehnyt niin! Kaikessa ei saa olla niin ehdoton, etteikö edes kokeilisi "oikean" höyryputken sijasta tällaista keksintöä.

Keltainen nuoli osoittaa tavallisen vaahdotusputken tilalle laittamaani vaahdotinta. Laitteessa on letku joka imee maidon kupista, ja vaahdottunut maito tulee ulos ja toiseen kuppiin tuosta mustan osan kapeammasta alapäästä. Tavallinen putki on kuvassa mittalusikan kanssa ristissä.
laiteessa on jonkinlainen säätö"suntti", pieni nysty, jota nostamalla tai kiristämällä voi vaikuttaa vaahdon "tekstuuriin" (niin pirun hieno sana tuo tekstuuri, että joskus sitä täytyy viljellä; on kuin kiroilisi ranskaksi tai pyyhkisi /C:nsä silkkiin)

Sitten lopuksi vielä kolme lähikuvaa Akreniuksen "myllynkivistä",
eli sen ison projektikahvimyllyni teristä:

tässäpä ne -vähän lähempää kuvattuna

Ja vielä lähempää: ikivanhaa kahvijauhoakin on jäänyt teriin,
kaikki ei ole rungosta irronnutta ruostepölyä

terät yhteen liitettyinä. Pyörivät hyvin limittäin/lomittain
kuva suurenee kun klikkaa sitä

suuria ja pieniä ostoksia

2011-09-11T08:07:00.000-07:00

Näyttää siltä, että kahviharrastukseen liittyvälle varustelukierteelle ei näy loppua. Parissa blogipäivityksessä olen luvannut lähinnä itselleni että nyt riittää vähäksi aikaa, mutta muutaman tunnin kuluttua olen löytänyt itseni joko kirpputorilta mutteripannua ihmettelemästä, tai naputtamasta huutonetin hakuruutuun tekstiä kahvimyll* tai espress*

Niin kävi menneellä viikolla, ja samoin eilen. Perjantaina posti toi kapineen jollaista en uskonut hankkivani, mutta totesin sen olevan ehkä kuitenkin käytännöllinen. Kyseessä on Knock box,
tuo punainen pytty alla olevassa kuvassa. Kaksi mittaviivoilla varustettua shottilasia tulivat boksin mukana.

Shottilasien käyttötarkoituksen varmaankin kaikki tietävät. Espressoakin voidaan kutsua shotiksi, kun/jos sitä verrataan tavallisiin kahveihin tai isokokoisempiin erikoiskahviannoksiin.
Knockbox'i sen sijaan on vähän eksoottisempi väline. Espressokeittimen kahvassa olevan suodattimen tyhjentäminen edellisen kupillisen valmistuksessa syntyneistä poroista, varsinkin silloin kun valmistetaan useampi kupillinen peräkkäin, on usein suttuista puuhaa. Tai hidasta jos sen tekee siististi.Knockbox helpottaa tuota hommaa, ja edesauttaa pidemmässä juoksussa keittiön kaatoaltaan toimintaa, viemärin säilyessä mieleltään ja putkiltaan avoimenpana.

Tuon purkin läpi kulkeva musta, kumipäällysteinen tanko on tarkoitettu siihen, että keittimen kahva suodattimineen kopataan sitä vasten, ja porot lentävät purkkiin. Jos keitin on toiminut asiallisesti, tai oikeastaan sen käyttäjä on tiennyt mitä tekee, poroista muodostunut "kakku" kolahtaa purkin pohjalle yhtenä pökäleenä ja rikkoutumatta. Kakusta voi päätellä paljon siitä mikä on mennyt vikaan espresson valmistuksessa, ja miten asiaa voisi jatkossa korjata.

La Pavoni- vipukeittimeni suodatin on kahvaansa melko väljä, eikä kahvassa ole suodatinta paikallaan pitävää jousta. Sen kanssa saa olla vähän tarkkana, ettei suodatin kakkuineen lennä pois sitä "kopattaessa". Kuumassa kahvassa polttaa helposti sormensa jos suodatinta joutuu pitämään reunasta sormella kiinni. Siitä olen oppinut nopeasti pitämään aina käsillä pientä rättiä jolla suojaan sormeni. Rätit ja pyyhkeet ovat muutoinkin hyvin tarpeellinen asia kahviakin valmistettaessa.

Vielä tuohon hankkimaani knockboxiin: Edellisessä kuvassa näkyy turkoosinsininen "nappi" joka on vaijerilla kiinnitetty boksin tankoon. Tässä ylös-alaisin käännetty suurennos siltä kohdalta:

Dreamfarm markkinoi tätä Grindsteinin knockboxia. Sen paremmin heidän, kuin missään muillakaan nettisivuilla en ole nähnyt tuollaista "sinettiä" boksin yhteydessä. Netistä huutamani boksi on käyttämätön, enkä itsekään ole tätä vielä käyttänyt. Tuo vaijeriviritys täytyy purkaa siitä pois, mikä hieman laittaa miettimään: toivottavasti en saa jotakin väripaukkua silmilleni. Jos saan, olen ehkä "ryhtynyt kuumaan tavaraan". No, se ja sama. Otan riskin.

Kokeilemaan:

Yksittäinen shottilasi ei tietenkään mahdu pavonin grupon alle, ellei "pohjakaukaloa" ota pois. Eikä sovi leveytensäkään puolesta. Piti siis laittaa molemmat yhtä aikaa "koneen" alle. Kuvassa näkyy toinen ärsyttävä, mutta yksittäistä kupillista tehtäessä merkityksetön piirre: Kahvia valuu epätasasisesti kahvan sarvien kautta. Joskus tulee tasasisesti, mutta nytkin kvi niin että toisesta tuli, toisesta tippui lasin pohjalle vasta varsinaisen "prässäyksen" jälkeen.

"koppauspurkki" sentään toimi tarkoitukseensa hyvin. Kakku meni purkkiin, ja shotti oli hyvä -vaikka cremaltaan vähän köyhä (vetinen kakku kertonee loput)

Sitten siihen otsikon kertomaan suurempaan ostokseeni:

Kuvat kertokoot ensin, mistä on kysymys:

kokoverrokkina krupsin "marketti-kahvimylly".
Etualalla Akreniuksen terät

tyyppikilpi, mikäpä muukaan

ja patentti on täytynyt ehdottomasti olla

Tästä alkaa entisöintiprojekti. Käsiini saamani Akrenius-kahvimylly on toiminut melko varmasti jonkun kyläkaupan vetonaulana joskus 50-60- luvulla. Sillä on jauhettu kahvit juhlaan ja arkeen. Kahvin ostamiseen on tuolloin sisältynyt ohjelmanumerona kahvin jauhaminen asiakkaan toiveiden mukaan. Tästä aiheesta on hieno kirjoitus romuako-blogissa, joka on toiminut yhtenä innoittajana kahviharrastukseni varustelupuolelle.
Hankkimani mylly on siis projekti: siinä on osapuutteita, mutta vaikeasti löydettävä lasinen papusuppilo on ehjä. Olen löytänyt myllyyn liittyvää materiaalia netistä, ja ristretto-foorumiltakin, mutta neuvot ja vinkit tällaisen myllyn kanssa mahdollisesti tekemisissä olevilta tai olleilta olisivat enemmän kuin kullan arvoisia. Samoin osat tai tieto niiden mahdollisesta löytymisestä. Kiirettä ei ole tämän laitteen kanssa; se ei ole nykypäivänä enää käyttö- vaan enemmänkin museoesine. Mutta olisi sillä hieno jonakin päivänä päräyttää pöönit vaikkapa santos-keittimelle.

Kerroin alussa varustelukierteestä. Näiden knockboxien, shottilasien, ja myylynjärkäleen löydettyä tiensä haltuuni, olen jo otttanut seuraavat askeleet. Tosin vain täydentäviä sellaisia. Toinen Santos- alipainekeitin on tulollaan: varapannuksi entiselle, mutta mahdollisesti myös jakamaan sen urakkaa jos haaveeni seuraavana ravintolapäivänä, marraskuussa toteutuu oman "kahvilan" muodossa.
Silloin tarvitaan myös toista (ja useampaakin) pressopannua. Postissa on tulollaan sellainenkin:
toinen pressopannuni on Bialetin valmistama 8 kupin / 1 litran pannu-kannu. Se on ollut minulle jokin pakkomielle, ja sainkin sen hankituksi edullisesti.

Näitä odotellessa: lisää chiliä kasvihuoneesta kuivuriin

makuaisti hukassa

2011-09-08T09:32:00.000-07:00

Postilaatikkoon oli ilmestynyt saapumisilmoitus. Kahvipalkintoni on noudettavisssa postista. paino 7 kiloa. meinasin ensin jättää hakemisen iltaan, kun samalla voisi noutaa tulossa olevan knock boxin (jollaista en vielä jokin aika sitten uskonut koskaan tarvitsevani), ja pari mitta-asteikolla varustettua espresso-shottilasia, joiden lähetystunnus minulla oli odottamassa.
Mutta kun kauppaan piti lähteä enkä sitä viitsinyt jättää myöhemmäksi, lähdin saman tien hakemaan pakettia.

12 pakettia - 6 kiloa Classic Selection Nicaragua la cumplida- kahvia. "Lahjahevosen hampaisiin ei käy katsominen", ja kilpailu johon osallistuin, koski juuri selection-sarjaa. Kahvia vuodeksi: 12 pakettia. No; ehkä nuo vuoden kestävätkin, kaiken muun kahvin ohella.
Mutta se siitä! Pääsen maistelemaan tuota minulle vielä tuntematonta kahvia vasta sitten, kun eilen puhjennut flunssa helpottaa. Tänään makuaisti /hajuaisti himmeni hiljalleen, ja on aivan sama mitä kurkusta alas kaataa.

Lähetin joitakin kahvikuppiaiheisia kuvia kuluneelta syksyltä Nonsensopedia -blogin pitäjälle.
Odotan mielenkiinnolla, löytääkö niiistä jokin blogiin nähtäväksi.
Tässä pari poimintaa, jotka ovat erityisesti jääneet mieleeni menneestä lämpimästä kesästä:

muokkaamaton kuva

....ja "photoshoppia saanut"

Tällainen "kahvinkeitin" on säilynyt kaapissamme 80-luvulta saakka. Se taisi olla ensimmäisiä"kodinkoneita" joita yhteiseen kotiin hankittiin. Toinen kuppi on vuosien varrella hävinnyt, särkynyt varmaankin. Tuota voisi jopa kokeilla jollakin hyvällä kahvilla.
...sitten kun maukaisti palautuu. **atshiii**

Joskus voi voittaa

2011-09-06T02:14:00.000-07:00

Kirjoitin edellisen blogitekstini päätteeksi, että aina ei voi voittaa, kun espressokeitin testin päätteeksi poistin toisen keittimistä ja tietysti sen joka paremmin testissä pärjäsi, "konekannastani".

Olikohan kirjoitus käänteisesti enteellinen, kun nyt voin kirjoittaa eilen saapuneesta sähköpostiviestistä jossa kerrottiin että olen voittanut vuoden kahvit. Osallistuun hyvin harvoin kilpailuihin tai arvontoihin, lottoankin aniharvoin. Mutta jokin aika sitten ostettuani Arvid Nordquist'in Selection- sarjan Classic Kenya Tatu- kahvia vakiomarketistamme, innostuin otuosta alkuperäiskahvista niin, että etsin valmistajan nettisivut esille, ja niitä tutkiessani osallistuin kuukausikilpailuun jossa jaossa oli edellä mainitsemani palkinto.

Tämä on ensikosketukseni "AN:n" kahveihin, joita on melko suuri valikoima, varsinkin pressopannulle ja tavalliselle suodatukselle. Papukahviakin on tarjolla ja pari mielenkiintoista. espressoa. Koko valikoima on esitelty hyvin valmistajan sivulla. Olen kuullut paljon kiittäviä arvioita Franskrost- ja Reko- kahveista, joita minun on pitänyt jo kokeilla, mutta kenialaisessa oli jokin psykologinen juttu joka veti minua kokeilemaan aivan ensimmäiseksi sitä. Muiden kokeilu ja maistaminen onkin pian helppoa, kun niitä tarjoaa valmistaja kilpailuvoiton muodossa. En tosin tiedä vielä miten voitto toimitetaan ja mitä se pitää sisällään, mutta se selvinnee lähiaikoina.
Kenialaisesta vielä sen verran, että olen monta kertaa ollut ostaa Pauligin vastaavan, kun sitä on ollut enemmän esillä. Nordquistin sattuessa kohdalle löin kuitenbkin kaksi kärpästä samalla iskulla. Uusi valmistaja, uusi kahvi.
Kilpailukysymysten lisäksi osasin ilmeisesti perustella itseni sopivaksi voittajaksi. Vastasin kysymykseen, esittelemällä harrastustani, blogiosoitteen muodossa. Lisäksi kerroin että haluaisin laajentaa harrastustani heidän tuotteidensa tuntemuksella, ja jakaa sitä mahdollisesti myös muille.

lepopäivän ratoksi

2011-09-04T06:07:00.000-07:00

Sunnuntaita, perinteistä lepopäivää vietettiin joskus ammoin radion äärellä, kuunnellen ohjelmaa nimeltä lepopäivän ratoksi. Tuskin sitä enää lähetetään, eikä sunnuntai ole sekään enää ennallaan.
Mutta mitä siitä! Sunnuntain voi kuluttaa vaikkapa kahvia keitellen, tai testaillen kahvin keittämiseen tarkoitettuja kodinkoneita: espressokeittimiä.

Raivasin työpöydälle tilaa: nostin vipukeittimen "vaihtopenkille", siirsin suodatinkeittimen muualle, kannoin kesäkeittiössä majailleen krupsin ja hyllyllä olleen OBH-Nordican pöydälle, ja aloin hommiin.

Noin kuukauden ajan nuo sähköpumput ovat saaneet olla aivan rauhassa, kun olen opetellut vipukeittimen saloja. Ajattelin nyt, että voisin päästä espresson ja sen johdannaisten; latten tai mieluummin cappuccinon valmistuksessa jonkin aikaa vähän helpommalla, valmistamalla ne jommalla kummalla näistä vekottimista. Molemmat keittimet ovat jo tuttuja, otnhan niillä ensiaskeliani espresson maailmaan. Krupsi on jo parhaat päivänsä nähnyt, huutonetistä kympillä huudettu ensimmäinen keittimeni. OBH:sta on juttua blogin alkulehdillä, mutta kerrataan: se on tyttärieni äidilleen äitienpäivälahjaksi hankkima kone, jonka rahoitukseen aikoinaan osallistuin. Laite oli vuoden verran pöydänkoristeena, mutta koki heinäkuussa heräämisen. Loppu on luettavissa tästä blogista.

Mutta takaisin asiaan...
Putsasin koneet, valitsin kahvin: valmiiksi jauhettua Saquella-espressoa. Junttasin krupsin irronneen gruppo-tiivisteen paikalleen ja pystytin videokameran, tai kameran jolla voi kuvata myös liikkuvaa kuvaa. Video kertoo enemmän kuin tuhat x tuhat sanaa, katsotanpa se tähän väliin:

Kauheaa katseltavaa, mutta tuolla tavoin noiden laitteiden kanssa toimitaan. Kun keittimiä on yhtä aikaa käytettävänä kaksi, homma menee melko kaoottiseksi. Laitteet eivät kovin paljoa eroa toisistaan, eikä niiden tuottama "plörökään".

Yhteistä kaikille espressoon erikoistuneille laitteille on, että ne tuottavat tiskiä jota ainakaan minä en suostu laittamaan astianpesukoneeseen

Tiskattuani, putsattuani Nordican vaihtohyllylle (esiintyy videolla), rupesin laittamaan krupsia uudelleen "tulille". Ajattelin että voisin nauttia kupillisen espressoa, testin antamin tuloksin keittimellä jolla tuhoan kaapissa majailevat joutavat espressojauheet joita vipukeitin ei sulata.

Mutta mitä hullua! -palaa lähtöruutuun, tai mene
suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta!
Krupsi päästi kahvan välistä vedet pitkin pöytää. Nyppäsin sen piuhan seinästä, otin kantoon ja vein ulos kahvoineen sakkoineen, vesineen kaikkineen. Se ei enää meillä hurise.
OBH hyllyltä pöydälle; vedet sisään, jauhot kahvaan, ja espressoa tekemään. Tamppasin kai liikaa painefiltteriin, tai kahvi jota käytin oli kertakaikkiaan kelvotonta! Kamalaa plöröä tuli tuollakin.

Hävetköön nyt sekin työpöydällä kunnes jäähtyy. Olen ilmeisesti niin tottunut la Pavonin tuotoksiin, että on parempi kun veivaan sillä jatkossakin, ja käytän lidli-jauhot ja muut vastaavat mutteripannussa.
Aina, ja aika usein, ei voi "voittaa" !

silakkamarkkinat

2011-09-03T02:52:00.000-07:00

Jokasyksyinen traditiomme: Silakkamarkkinoilla käynti sai tänään jatkoa Porissa. Porin silakkamarkkinoilla on tullut käytyä ties kuinka kauan, jonkin verran ollaan oltu myös Rauman vastaavissa, ja kerran Helsingissäkin -ainakin silakkamarkkinoiden aikaan.
Porissa varsinkin tänä vuonna oli silmiinpistävää että rihkamakauppiaita ei enää ollut, vaan kaikki myytävä liittyi joko kalaan, tai ainakin ruuanlaittoon. Porin markkinat on sijoitettu Etelärantaam, kaupungin keskustaan joka on tunnetumpi Jazzeistaan -tai jazzkadustaan jolta rihkamakauppiaitakaan ei puutu.
Huomionarvoista tänä vuonna oli sekin, että erilaiset chilituotteet ovat tulleet voimakkaasti mukaan markkinakulttuuriin ja myös ruokakulttuuriin. Omat ostokseni painottuivatkin tällä kertaa kalajalosteiden sijasta pariin chilituotteeseen. Toki kalaakin ostettiin, mutta sen valitisivat muut perheenjäsenet.

Tässä ostokseni, lukuunottamatta niitä jotka on jo syöty:

lähikuva Ruukin rouhepurkin kannesta, suurenee klikkaamalla

Poppamiehen Vampyree oli Chilikaupan Sauhun puuttuessa pakollinen ostos. Se vastaa suurin piirtein jälkimainittua. Kyseessä on savuvalkosipuli-chilitahna jossa on mukana seesaminsiemeniä. Sauhu/Vampyree sopii sellaisenaan pihvien mausteeksi, pizzan päälle, ja itse käytän sitä myös ruisleivän päällä makua antamassa. Kyseessä ei ole kovin tulinen tuote, mutta lämpöä on sopivasti.

Kivikylän markkina-autolta pitää aina ostaa kympin kassi, kun sen markkinoilla havaitsee. Viikko sitten, Harjavallan markkinoilla autoa ei ollut. Niiden markkinoiden anti olikin 0. Kivikylän kotipalvaamolla Lappi-TL:ssa, kuuluu nykyisin Raumaan, on otettu valikoimiin useita chilillä ruuditettuja makkaratuotteita. Tällä kertaa tyydyin vähän maltillisempaan: Lemon-Chili nakkiin, grillimakkaroiden ja tomaattimozzarella- nakkien lisäksi. Viimemeinitut tulivat syödyiksi jo ennen kuvan ottoa.

Kolmas, mielenkiintoisin tuote on mukavan malliseen lasipurkkiin pakattu Ruukin Chili-Valkosipulirouhe, Valmistajana Eurassa toimiva Ruukin kastike. Valmistajan tunnetuin tuote lienee Äijäsinappi, jota sitäkin oli tarjolla. Sinappia en kuitenkaan viitsi ainakaan toistaiseksi ostaa.
Chilistä innostuneiden valmistajien ja myyjien kanssa on mukava asioida. He tarjoavat innokkaina maistiaisia, jonkinlainen juonikas ilme kasvoillaan. Tunnen tuon katseen tarkoituksen, tai sen mitä sen takana piilee. Se sisältää hivenen huolestuneisuutta: miten mahtaa maistaja reagoida poltteeseen, jos ei olekaan koskaan sellaiseen ennen törmännyt. Toisaalta ilme on odottava: odottaa hämmästystä, odottaa hätkähdyttävää yllätystä.
Kysyin tämän "soosin" myyjältä, mitä chiliä siinä on käytetty. Habaneroa - kuului vastaus, ja hän tarjosi ensin miedompaa vaihtoehtoa: jalapenokastikkeessa uitettuja valkosipulinkynsiä. Maistoin niitäkin. Pidin. Kun en hätkähtänyt, myyjä "maistatti" samaan syssyyn tätä habaneroa, joka "on sitten jo melko tulista". Maut sekosivat keskenään, enkä siinä myyntikojulla saanut tarkempaa käsitystä mausta. Myyjän ilme oli voimakkaampaa tuotetta maistettuani hivenen pettynyt, kun se ei tuottanutkaan myyjän varmasti niin usein näkemää reaktiota. Ilme kuitenkin kirkastui, kun kerroin eilen syöneeni White Bulletin. Vaikka eilen syömäni oli oikeastaan Peruvian White Habanero, niin sillä hetkellä se ei ollut olennaista -kun olimme löytäneet yhteisen sävelen...

Markkinat olivat piristävä kokemus. Poikkesimme vielä eräässä Porilaisessa ruokakaupassa, joka on viime aikoina voimakkaasti mainostanut itseään kulinaristisena ostospaikkana. Leipää löytyi, ja muuta tarpeellista tavaraa. Mutta voi: Kahvihyllyllä oli Pauligin Fortissimoa papuina; espressoa josta pidän , mutta jolle ei nyt ole tarvetta. Katsoin kuitenkin. Paahdettu helmikuussa 2009 ja parasta ennen: helmikuu 2011. Tavara oli mennyt teoreettisesti ja kaupallisesti vanhaksi seitsemän kuukautta sitten. Ja käytännössä jo puolitoista vuotta sitten. Ei tuolla tavalla kahvivalikoimaa hoideta!
Kotimatkalla poikkesimme vielä Nakkilan Nahkiaispaistamolla. Silakkamarkkinoillakin oli nahkiaisia, mutta ei nakkilalaisia.
Savusiikaa, loimulohta, nahkiaisia, leipää, mozzarellanakkeja, ja Valkosipuli-Chilirouhetta. Siinä päivän pääateria kaikessa yksnkertaisuudessaan.

mutterista perkolaattoriin

2011-09-01T09:42:00.000-07:00

Löysin kolmisen viikkoa sitten (linkki kyseiseen blogipäivitykseen) eräältä rompetorilta pienimmän Bialetti- mokkapannun, jota myös mutteripannuksi kutsutaan. Olen kuullut puhuttavan myös espressokeittimestä, mutta se siitä. Pannu oli ostettaessa melko pahassa kunnossa ja käyttökelvoton. Tilasin Crema:lta uuden tiivisteen ja sihdin, jotka saapuivat postiin muutama päivä sitten, maidonvaahdotuskannun kanssa.
Maidon vaahdotuksesta kirjoitan sitten kun olen siitä jotain oppinut. Toistaiseksi on syntynyt mitä sattuu: lämpimästä maidosta velliytyneeseen keitettyyn maitoon.

Mutta tänään oli aika käydä tuon pienenpienen mutterin kimppuun. Jo aiemmin keitin sen alumiiniosat ruokasoodassa, ja pesin niitä myös ultraäänipesurissa. Tänään otin Autosol- tuubin ja tilatut varaosat esiin ja aloitin kiilloituksen. Aikaa vierähti pari tuntia, ja pannusta tuli melko nätti, ja varsin käyttökelpoinen.

Ylemmässä kuvassa nyt putsattu ja huollettu yhden kupin mutteri. Kokovertailuna tulitiikku ja tikkuaski. Kovin suurikokoisesta laitteesta ei ole kysymys. Alemmassa kuvassa edellämainittu vasemmalla, ja samalla levyllä aiemmin hankkimani kahden tai kolmen kupin, riippuen mittaustavasta -keitin. Testasin pannut, varmistaakseni ettei yksikuppiseen ollut jäänyt epäpuhtauksia tai soodajäämiä. Molempien kahvit maistuivat jäähtyneinä samalta. Toki maistoin niitä kuuminakin, mutta varmemman tuloksen saa maistamalla kylmiä kahveja.

Isompaan kahvijanoon

Taloudessamme on nyt monen kokoisia "keittimiä": tämä pienein yhden kupin Bialetti on vetoisuudeltaan 60 millilitraa, siis 6 senttilitraa, tai 0,6 desilitraa. Tuo keittolevyllä oleva" isompi"
on 150 millilitran, siis 1,5 desilitran vetoinen. Siitä saa laskutavasta riippuen 3 espressokupillista tai yhden "suomalaisen" kahvikupillisen. Mutterikokoelmassani on näiden lisäksi kaksi isompaa: 4 kupin (225 ml) ja 6 kupin (330 ml) mokkapannut. Pressopurkkia, ibrikkiä, vakuumikeitintä, ja vanhaa perkolaattoria on esiintynyt tämän blogin päivityksissä: ne ovat vetoisuuksiltaan siis tilavuuksiltaan mitä ovat, mutta jos isommalle porukalle haluaa kahvit "keittää", niin siihenkin löytyy apu melko läheltä:

Kyseessä on 9 litran (laskutavasta riippuen 60-72 kupin) perkolaattori, joka majailee meillä säilytyksessä. Tämä vähän isompi keittolaitos kuuluu Nakkkilan Nykymartat r.y.:lle, jonka sihteerinä ja kahvinkeitin vastaavana vaimoni toimii. Yhdistys vuokraa keitintä erilaisiin juhla- ym. tilaisuuksiin.
Otin kuvan laitteesta, yhdessä tuon 60 milliltran Bialetin kanssa (kuvassa vasemmalla). 150 mutteripannullista täytyisi pulputella, jotta saataisiin sama määrä kahvia kuin tuolla "isoveljellä". 60 kupin valmistamiseen Isolta perkolaattorilta kuluu tunti. Ja kahvi on taattua perkolaattorilaatua.

tulista kahvia

2011-08-30T06:13:00.000-07:00

Jos otetaan hienoksi jauhettua maailman tulisinta chiliä: Naga Morichia, sekoitetaan sitä espressojauheen joukkoon, tehdään hieman liian tiukkaan tampattu kakku, ja painetaan 96 asteinen vesi 10 baarin paineella tuon seoksen läpi, saadaan aikaan kemiallista liuosta jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä kahvin tai ainakaan espresson kanssa. Sitä ei pysty juomaan, juuri ja juuri maistamaan. Tuoksukin antaa ymmärtää että kupissa on bensiiniäkin huomattavasti voimakkaamman makuista ainetta.
Olen mopoikäisenä puolivahingossa maistanut, se oli vettä tähän tänään kokeilemaani verrattuna!

Lähdin liikkeelle, jauhamalla 11,5 grammaa espressopapuja, juuri säädetyllä hariolla ja puhtailla "kivillä". Luin la Pavonin manuaaleista että 12 grammaa onkin sopivampi määrä kahvia tuplashottiin, aiemmin käyttämäni 13,5 gramman sijasta. Jätin puoli grammaa varaa chilijauheelle.
Vaakani näyttää 0,07 grammaa liikaa. Taarasin sen kupin kanssa, ja punnitsin 0,45 grammaa vuoden ikäistä Naga Morich- jauhetta jonka olen kuivannut ja jauhanut itse kasvattamistani chileistä.

Kaadoin Nagajauheen kahvijauheen sekaan, kuvassa näkyvään oranssikorkkiseen pilttipurkkiin johon olin jauhanut pavut. Ravistelin ja pyörittelin purkkia huolellisesti jotta chilijauhe sekoittui hyvin kahviin.

Pavonin lämmettyä, laitoin kahvan kiinni gruppoon ilman suodatinta, ja päästin kahvan ja lasin kuumaksi. Tämä on rutiinitoimenpide; olipa kyseessä tavallinen espressouutto tai tämänkertainen erikoiskokeilu. Sitten jauhesekoitus suodattimeen, suodatin kahvaan, tamppaus ja kiilloitus, ja pumppaamaan!

Cremasta en tällä kertaa kovasti piitannut. Vehje oli vähällä mennä tukkoon, kun jauhe oli tosi tiukkaan tampattu. Halusin kuitenkin sillä pidentää uuttoaikaa, jotta chilin aromit pääsevät liukenemaan kahvijuoman joukkoon.

Ja kyllä ne liukenivatkin! Kuten aluassa kirjoitin: tuoksu oli tyrmäävä! Ja se maku: sitä ei oikeastaan ollut. Oli vain polte, joka tuli hieman Nagalle epätyypilliseen tapaan heti päälle, eikä juurikaan voimistunut ajan kuluessa. Tätä täytyy ehkä kokeilla uudelleenkin, mutta paljon maltillisemmalla määrällä Nagaa. 12 grammaan ehkä 0,15-0,20 grammaa saattaa olla sopivampi, tai siitä saa ainakin vertailukohdan tälle tuliliemelle.

Määrä tuntuu ehkä naurettavalta, tai ainakin suuruusluokat. Mutta Naga on hyvin riittoisaa, kun tehdään ruokaa tai tässä tapauksessa juomaa sillä menetelmällä että lopputuotteesta voi nauttiakin. Polte kuuluu asiaan, mutta se ei ole itsetarkoitus. Nagan maku on hyvä, kun annostus on kohdallaan. Espresson aromit ja korkea lämpötila saattavat kuitenkin olla melkoinen muuri ylitettäväksi chilille.
Tuotekehityksen paikka joka tapauksessa!

sisäänvetotuote, ja kelanauhoja

2011-08-29T05:09:00.000-07:00

Viikonlopun Satakunnankansassa, myös Aamulehdessä, oli parin baristan avustuksella tehty sokkotesti-vertailu eri kauppojen halvoista suodatinkahveista, vertailukohtana Juhla Mokka- standardi jonka hinta on viime aikoina lähennellyt viittä euroa.
Vertailun parhaaksi tuli Lidl:in myymä Perfetto Café, joka hinnallaan vei voiton Pirkka Costa Ricasta, jota testaajat pitivät tasapainoismpana. Juhla mokan testaajat tunnistivat joko juhlamokaksi tai presidentiksi. Tulos ei oikeastaan yllättänyt, mutta herätti uteliaisuuden tuota Perfettoa kohtaan.

Kävin tänään Lidlissä lähinnä äitini asialla, mutta kauppavalinta oli selvä juuri tuon lehtijutun herättämänä. Artikkeli oli tehnyt tehtävänsä: kahvihtlly tuon Perfeton kohdalla loisti tyhjyyttään. Kansa oli vaikuttanut menekkiin, ja hamstrannut sunnuntain aikana kaiken pois. Keräsin muut tavarat ostoskoriin, mutta en voinut jättää kahden euron hintaista espressopurkkia ottamatta mukaan.

Perinteisen reseptin mukaan sekoitettu italialainen espresso, 100 % arabicaa. Purkin kuvio vaikutti heti ensi silmäyksellä tutulta: Sama Rialton silta Venetsiasta koristaa myös Monte Santos- papupussia, joka niin ikään Lidlin valikoimaa.

Tamppasin pavonin suodattimeen 13 grammaa tätä valmiiksi jauhettua Bellarom:ia, ilman suurempia odotuksia. Uutto oli löysä, kun en kovin tiukkaan tampannut. Kakku olikin murtunut yhdeltä reunaltaan. Vähän liian karkeaa siis. Maistamaan: perusmaku kitkerä ja päällekäyvä mutta melko täyteläinen. Ei siis aivan huono. Voimakkaammalla tamppaamisella tuo saattaa olla hyvä.

Tuossa ja Monte:ssa saattaa olla pussin kuvion lisäksi jotain muutakin yhteistä. Asia piti katsoa saman tien. Montea myllyyn, ja akkupora töihin. Sama määrä, sama tamppaus, ja Pavonin kampea painamaan:

Kammen vastus oli kohdallaan, jauhatus onnistui, samoin uutto. Cremasta tuli keskinkertainen ja maku miellyttävä. Monte Santos kupissa etualalla, Jauhosta tehty tavara taaempana. Näissä kahveissa on paljon samoja piirteitä. Toisen kitkeryys johtui enimmäkseen jauhatuksen liiasta karkeudesta, ja sen myötä liian pienestä paineesta Pavonin männän alla. Monte Santos näyttää tällaisessa tilanteessa parhaat puolensa, kun vastapuolella on kahvinvalmistajan näkemys espressokarkeudesta. Se voi hyvinkin toimia painekahvallisessa cremavahvistimessa, mutta pavoni vaatii hienompaa.

Perfetto jää myöhemmin nähtäväksi. Sekin täytyy kyllä testata. Vaikkapa Santoskeittimellä.

ja sitten aivan toiseen "asiaan":

Keräilin joskus vanhoja kelanauhureita, gramofoneja ja niiden tallenteita. Varsinkin kelanauhoja on kertynyt varastoon hurja määrä, ja sitä on pitänyt käydä läpi jo kauan aikaa.
Otin nauhurit esille eilen illlalla, ja aloitin urakan. Jälleen kerran.
Nyt päätin laittaa hommasta vähän dokumenttia nettiinkin, lähinnä itselleni mutta näkyköön muillekin kiinnostuneille.
Tallennuksen kulku on nähtävissä reaaliaikaisena Bambuser- sivullani, ja tallennuksen päätyttyä myös jälkeenpäin katsottavana videotallenteena. Kuvapuoli on suurimmaksi osaksi tylsää kelanauhurin kelan pyörintää, mutta äänipuolella saattaa tulla eteen yllätyksiä. En tiedä itsekään mitä kaikkea nauhoilla on. Eli kannattaa varautua jopa järkytyksiin!

Lähetystä ja tallenteita voi seurata osoitteessa:
http://bambuser.com/channel/linker
Punaisella LIVE -tekstillä varustettu otos tulee siis suorana kellarini työhuoneesta.
laakanauhuri on Ferguson- merkkinen, ja 10 tuumainen iso kone Philips
Enjoy' !

v

chilit alkavat pian olla valmiita

2011-08-27T05:58:00.000-07:00

Melko vaikeasta kesästä huolimatta satoakin saadaan

Naga Morich, neljästä pensaasta yksi tuottaa lopulta
sadon. Kolme muuta vasta kukkivat.

Starfish

Madame Jeannette'n hedelmät ovat suuria

Lisäksi tulee vielä pepperonia, habanero White Bulletia, ja
-st' Bartsia. Ja Jalapenoa aivan riittävästi tulevan talven
tarpeiksi.

perkolaattori

2011-08-26T09:44:00.000-07:00

Kahvinvalmistusvälineideni kokoelma kasvoi tänään jälleen yhdellä "yksilöllä", löydettyäni kirpputorilta vanhan perkolaattorin. Pannun kylkeen laitetussa hintalapussa luki painekahvinkeitin 5 euroa. Pakkohan se oli ostaa, ei niinkään kun "halvalla sai", vaan kiinnostuksesta tuotakin valmistusmenetelmää kohtaan.

Kuva on jonkin verran manipuloitu: pannun "sisukset" on levitetty yläkulmaan erilleen, ja pannun nokan eteen kokoon kasattuna. Kokeilin pannua kun olin sen ensin puhdistanut. Minulla ei jostain ihmeen syystä ollut pannukarkeudelle jauhettua kahvia valmiina, enkä ensimmäiseen kokeiluun viitsinyt tummaa presidenttiä siihen uhrata. Laitoin koekeittoon hollantilaista valmiiksi jauhettua kahvia jolle ei ollut ilmoiutettu, onko se suodatin- vai pannujauhatusta. Ulkonäöltään kuitenkin lähempänä pannusellaista.
Siispä kokeilemaan, ja videokamera tallentamaan:

päivän kahvi

2011-08-25T03:21:00.000-07:00

myllystä (Hario) terät 5 lovea auki
tummaa presidenttiä myllyyn
porataan akkukoneella pavut jauhoksi, nopeus mielialan mukaan
(tänään täysillä; paahtukoot lisää jos haluaa)

2 desin presso, rosteriverkolla, Prismasta 9 euroa

pressopannuun kuumaa vettä, että lämpiää mokoma purkki
sillä välin kiehautetaan, ei keitetä, sopiva määrä vettä
kaadetaan vesi pressosta ja mitataan pohjalle 10g jauhetta/desi
kaadetaan kiehautettu kuuma vesi jauheen päälle, jätetään pari senttiä tyhjää
sekoitetaan lusikalla tai jollain, laitetaaan presson kansi päälle mutta jätetään se mäntä ylös
mennään viideksi minuutiksi tupakalle tai johonkin ja takaisin jos ehtii viidessä minuutissa.
Sillä välin kahvi tekeytyy
painetaan mäntä hiljalleen alas mutta ei paineta pohjaan apinan raivolla, koska pyrexi voi räjähtää jos liian lujaa painaa
kaadetaan valmis presso kuppiin; maitoa tai ei, sokeria tai mieluummin ei
nautitaan, tai juodaan. Mausteeksi vaikkapa fazerin sininen (mutta ei kuppiin!)

hyvää oli

veivi nurkkaan hetkeksi

2011-08-21T09:33:00.000-07:00

Eilinen Lidlin Monte Santos Espresso ei taipunut tyydyttäväksi espressoksi millään jauhatuksella vipukeittimessä. Hario- myllyn säätö oli turkkilaisten jälkeen vähän mitä sattui, ja "krupsi" ny on mitä on, ja antaa mitä milloinkin, kun ollaan karkeuden hienoimmassa päässä.

Väänsin Harion ensin liian tiukalle, ja Pavoni meni "tukkoon". Sen vipu oli kuin betoniin valettu, eikä kuppiin kertynyt oikeastaan mitään. Siinä ei auttanut muu kuin lähteä säätämään myllyä, ja päätin tehdä sen tällä kertaa perusteellisesti. Veivaaminen käy jo työstä, kun tehdään enemmän kuin 3 annosta.
Siispä työkalupakille ja miljoonalaatikolle, ja väsäämään apukeinoa jännetuppitulehduksen tai jonkun muun vastaavan ehkäisemiseksi.

Apu tuli akkuporakoneen muodossa. Harion veivi pois, pari prikkaa alle, ja "kymppimillinen" mutteri akselin päähän. 13 gramman satsin "poraa" noin 50 sekunnissa, kun pitää nopeuden maltillisena. Liian suurella nopeudella pyöritettäessä myllyn kivet (Hariossa on keraamiset terät) alkavat kuumentua, mikä vaikuttaa kahvin makuun. Kahvia ei pidä paahtaa toiseen kertaan.

Tein videon tapahtumasta, ja latasin YouTubeen. Kuvasin myllytyksen lisäksi myös tamppaamisen ja uuton. Tästä videosta näkee jo melkein kaikki valmistusvaiheet, lukuunottamatta pavonin kuumennusta ja kahvan sekä kupin lämmitystä, ja myllyn säätöä.

Hario Skertonin jauhatuskarkeus säädetään niin, että ensin kierretään terät aivan kiinni toisiinsa jolloin ne eivät pääse kunnolla liikkumaankaan kun veivillä yrittää kiertää. "Nollakohdasta" lähdetään kiertämään lovi kerrallaan lukiten säätöpyörää. Yksi lovi nollasta tuotti siis sen pavonin tukkineenpölyn, joka sopii turkkilaiseen kahviin. Kolme lovea tuotti kitkerää litkua, jonka crema haihtuu muutamassa minuutissa. Tällä pavulla, 13 gramman annoksella, ja reippaalla tamppaamisella parhaan tuloksen sai "kakkoslovella", siis tuosta nollakohdasta lukien.

Ylemmässä kuvassa kolmosen litku, alemmassa kakkosen Crema. Hyvää tuo MonteSantos ei ollut, mutta ehkä cappuccinon tai latten pohjaa. Jauhoin vielä harion omaan purkkiin muutaman kymmenen gammaa, ja laitoin mutterin porisemaan. Siinä tuo on hyvää.

painia lidlin kahvipapujen kanssa

2011-08-20T10:40:00.000-07:00

Hieman muista asioista johtuvista alavireisistä fiiliksistä eroon pyrkiäkseni, avasin Lidl:istä ostetun Monte Santos Espresso- kahvipapupussin. Tuo kahvi on saanut jokseenkin parhaat arviot kaikista kyseisenkauppaketjun myynnissä olevista espressoista.

Veivasin 14 gramman annoksen Hario:lla jauhoksi, ja painoin kupillisen europiccolalla. En kiinnittänyt kovasti huomiota tamppaamiseen, mutta taisin painaa melko roimasti. Prässi tuntui sopivalta, ei piukka mutta ei velttokaan. Asiaan tutustuneet tietänevät mitä ajan takaa. Tulos ei ollut kovin kaksinen cremaltaan, eikä myöskään maultaan. Tippa kielelle ja loput viemäriin.

Kuvassa vasemmalla hariolla vakioasetuksilla aikaan saatu vetinen litku. Voi tietysti olla että hario on mennyt sädöltään väljäksi. Kiristän huomenna, ja haen säädön kohdalleen. Kuvassa oikealla tiukkaan kiristetyllä turkkilaisella myllyllä jauhetusta tomusta tehty vastaava, joka oli cremaltaan melkein kohdallaan, mutta maultaan kamalaa kitkerää tököttiä. Näiden kahden kupillisen välissä tein koejauhatukset krupsin markettimyllyllä, kolmella eri karkeusasetuksella. Mutta niistä kuvat ja vertailut tämän päivityksen loppupuolella. Näiden kahden heikon pääesityksen perusteella aloin ensin epäillä tamppauksen vertailukelpoisuutta, mutta uskon että kyseessä on vanhaksi mennyt papu. Pakkauksen parasta ennen- päiväys on 9/2012, joten ei sen nyt vielä pitäisi huonoa olla. Pavut oli pakattu suojakaasuun, ja jauhoin nämä otokseni heti pussin avattuani.

Krupsin markettimyllystä on ollut polemiikkia. Päätin laittaa sen testiin, kolmen hienoimman karkeusasetuksen osalta. Jahoin hienoimman, toiseksi ja kolmanneksi hienoimman, 17 portaisella skaalalla. Tein mahdollisimman samankaltaiset shotit, ja kuvasin ne taas tavalliseen tapaani.

Hienoimmalla (1/17) jauhetun crema on melkein hyvä, mutta ei kestänyt kolmea minuuttia pidempään (kellonajat alemmassa kuvassa. Edellisessä kuvassa turkkilaisen myllyn tuottama oli kestävä- Noista kahdesta karkeaammasta krupsin tuotoksesta ei viitsi puhua enempää.

Tässä vielä kuva lopputilanteesta. Kuvassa kellonaika, vertailuksi 1/17:n laskemiselle, joka oli ajassa 17:46:13. Seitsemässä minuutissa kaikista on tullut ulkonäöltään kuravettä. Ja samalta ne maistuivatkin. Teen huomenna shotin säädetyllä hariolla, ja parilla erilaisella tamppauksella. Ellei auta niin lähden opettelemaan mokkajauhon jauhamista, ja ellei sekään onnistu kunnialla heitän pavut kompostiin.

Aronia kypsyy

2011-08-18T08:08:00.000-07:00

Marja-aronia tuottaa tänä vuonna runsaan sadon. Wikipedia kertoo, että yksi pensas saattaa tuottaa hyvänä vuotena 8-10 kiloa marjaa. Meillä pensasaidan virkaa hoitavia pensaita on yli 10 kappaletta. En ole laskenut, mutta niillä main. Lähellä koivua olevat pari kolme, ovat jääneet kitukasvuisiksi, koska kooivu syö melko tehokkaasti "voiman" maasta.

Laitoin netin "yhteisöpalveluun, sosiaaliseen mediaan" ilmoituksen, että haluakkaat saavat tulla poimimaan marjat, eikä maksa mitään. Viime vuonna räkätit, naakat, ja mustavarikset juhlivat puskien kimpussa, mutta nyt niitä ei ole vielä näkynyt. Aronia on kuulemma hyytelönä ja hillokkeena hieno riistaruuan lisuke ja mauste. Sitä käytetään myös viinin valmistuksessa. Itse en ole tuota koskaan edes maistanut, mutta saattaisi olla "korkea aika" kokeilla.

Tein tänään "radikaalin" vedon: lopetin chilifoorumille kirjoittamisen. Moni harrastuksiin keskittyvä foorumi on saman uudelleen toistoa, mutta turhauduin sen lisäksi siihen ettei tuolla/siellä oikeastaan monikaan lukenut tai ainakaan ymmärtänyt alkuunkaan lukemaansa. Saatan olla naivi, mutta tykkäisin lukea harrastukseen liittyvällä foorumilla muutakin kuin aloittelijoiden tuhanteen kertaan uudelleen toistamia kysymyksiä, joiden vastauksia he eivät tunnu lukevan -kyseenalaistavat kaiken, tai sanovat lopulta että SE MAKSAA!
"Elämä on"

chilikauden loppupuoli kuvien kertomana

2011-08-16T08:15:00.000-07:00

Kuvasin kasvihuoneiden tunnelmia. Sadonkorjuu alkaa olla pian ohi,

ja kasvihuoneet voi tyhjentää. Syksy tulee, ja uudet tuulet sen mukana

Naga Morich on "aikataulussa"

Naga Morich'in värikirjoa

hyvän kokoinen habanero

toinen habanero

...ja "habat" ryhmäkuvassa.

syksyä ilmassa, vaikka hyvin lämmin ja kostea sää

Turkkilaista kahvia

2011-08-14T09:39:00.000-07:00

Kokeilin tänään ensimmäisen kerran turkkilaisen kahvin valmistusta, viime viikolla hankkimallani kuparisella ibrik-pannulla. Ongelmana on riittävän hienon kahvijauheen saaminen myllystä.
Hario-myllyn olen säätänyt la Pavonille sopivaksi: sen säätöön en halunnut koskea. Siispä kirpputorilta ostamani puinen metalliterillä varustettu käsimylly niin tiukalle säädölle kuin mahdollista, ja jauhamaan.

Jauhoin satsit Yellow Bourbonia, ensin tuolla "puumyllyllä", sitten hariolla espressokarkeudella, ja vielä kruppsin markettimyllyn hienoimmalla karkeudella (joka tukkii Pavonin). Karkeuden tarkastelu silloin kun liikutaan hienoimmilla jauhatusasteilla, on melko hankalaa. Oikeastaan paras tapa on tunnustella jauhetta sormien välissä, ja tehdä siitä tuntumasta johtopäätökset. Kruppsin ja puumyllyn tuotoksissa ei olllut juuri eroa: valitsin ensimmäiseen ibrik-kokeiluuni krupsin jauhaman "tomun".
Puumyllyn jauhamia en ennen ole pavonissa "prässännyt", joten se satsi saa jäädä siihen kokeiluun.

Tein jauhatukset 14 gramman "standardiin", ja annostelin turkkilaisen veden ja sokerin sen mukaan.

Video kertokoon puolestani "keiton kulun":

Valmistus ei varmasti mennyt "kaikkien taiteen sääntöjen mukaan", mutta olin tyytyväinen tulokseen näin ensimmäisellä kerralla tehdyksi. En ole tottunut käyttämään sokeria kahvissa, mutta tähän se jollain tavalla kuuluu. Se luo tälle juomalle sen tarvitseman luonteen, eikä sitä voi kuvitella jätettävän kokonaan pois. Annoksessa olisi saanut ehkä olla vähän vähemmän sokeria, kahvia hitunen enemmän tai vaihtoehtoisesti vettä vähemmän. Yksi nyrkkisääntö on 8% kahvia veden määrästä. Kokeilen sitä seuraavalla kerralla. Myös papuvalinta (Yellow Bourbon) saattoi olla päin honkia. Mutta pääasia tässä touhussa olikin minun kohdallani nyt itse "valmistusprosessi"

Joskus täytyy kokeilla sitä kardemummaakin mukaan tähän soppaan

harjoitukset jatkuvat....

taas mutteria vääntämässä

2011-08-13T09:48:00.000-07:00

Nakkilassa järjestetään kuluvana viikonloppuna viidestoista Tappuritapahtuma. Kyseessä on vanhoja maatalouden koneita ja työmenetelmiä esittelevä perinnetaphtuma, jossa on näytillä myös monenlaisia vanhoja ajoneuvoja mopoista caterpillareihin ja käynnissä olevia moottoreita pienestä maamoottorista panssarivaunun koneeseen.
Pääsin tapahtumaan vaimoni "siivellä", kun hän osallistui tapahtumaan Marttayhdistyksen osastolla. Olisin kyllä mennyt muutenkin mutta nyt ainakin.

Tänä vuonna mielenkiintoni kohdistui erityisesti alueella toimivaan rompetoriin, jonka tarjontaa halusin tutkia vähän eri näkemyksellä kuin aiemmin. Kiersin torin läpi jo ennen tapahtuman virallista avautumista. Kauppiaat vasta kasailivat myyntipöydilleen myytäviään, ja parhaita ei vielä siinä vaiheessa oltu kerätty talteen. Monilla kirpputoreilla ja vastaavilla on tietty joukko joka kuorii kermat päältä ja parempi tavara päätyy paremmille markkinoille, sinne missä on tietynlaista kysyntää ja sopivat ostajat...

Se markkinoista ja markkinataloudesta.
Rompetorilta löytyi pienenpieni yhden kupin mutteripannu: juuri sellainen kooltaan jota olen vähän etsiskellytkin. Yhden kupin, mikä tarkoittaa 60 millilitran (0,6 desilitraa) vetoista kahvinkeitintä!
Näytin pannua myyjälle, ja kysyin hintaa. 5 euroa, kuului vähän epäröivällä äänensävyllä. Tokaisin että tehdään kaupat! Ja vedin taskustani vitosen setelin, jonka olin asettanut määrärahaksi tälle rompetorikierrokselle. Myyjä vaikutti jotenkin hämmästyneeltä... odotti kai että yriäisin tinkiä hinnasta tai alkaisin tutkia suurennuslasilla löytöäni tai jotain muuta vastaavaa mikä osaltaan kuuuluu rompetorikäyttäytymiseen, mutta on nykyään muutenkin jopa ärsyttävän tavanomaista.
Kauppa tapahtui, ja jatkoin tyytyväisenä matkaani. Muuta ei löytynyt, mutta pari mielenkiintoista kohtaamista ja keskustelua myyjien kanssa. Silmiinpistävää oli, että kaikenlainen keittiöön ja varsinkin kahviin liittyvä vanha esineistö on lisääntynyt rompetoreilla. Tai sitten en ole vain ennen kiinnittänyt tuohon alueeseen huomiota.

Mokkapannukokoelmani tai -valikoimani täydentyi siis pienimmällä mallilla. laitoin kaikki "ryhmäkuvaan", ennen kun kävin tuon uuden tulokkaan kimppuun. Pannun yläosan "helmassa" on nimi: "Zanzibar", ja valmistusvuosi on 1978

Pannun sisukset olivat melko pahasssa kunnossa, ja tiivistekin osoittautui aikansa eläneeksi. Laitoin osat ultraäänipesuriin, ja keitin alaosan erikseen soodavedellä. Suurin osa törkyä lähti, mutta huolto jatkuu sen jälkeen kun olen saanut uuden tiivisteen. Crema myy tiivistepaketteja eri kokoisiin muttereihin, ja heiltä löyttyy tähänkin sopiva satsi jossa kolmen tiivisteen lisäksi tulee myös sihti.
Väsäsin pannun kokeilusta ja pesukoneesta pienen videopätkän youtubeen. Allaolevassa videon "kansikuvassa" näkyy pannun yleisilme. Ja mukana mittakaavan vuoksi myös muistitikku, kuten edellisessäkin kuvassa.

tivisteen mittaus varaosatilausta varten. Halkaisija on 50 mm, niin kuin pitääkin
Sihdin alla yläpannussa näkyy aina Bialetin valmistusvuosi, tässä tapauksessa 1978

En käynyt enempää pannun "kimppuun". Kiilloitus ja lopullinen putsaus saa odottaa varaosien saapumiseen saakka. En löytänyt netistä muita varaosia näihin pannuihin. Tuo kaipaisi uutta kahvaakin, kun alkuperäienn on puoliksi sulanut virhellisen käytön vuoksi. Pannu pitää aina laittaa lämmityslevyn reunalle siten, että muovinen kahva jää levtn ulkopuolelle. Varsinkin näin pienessä pannussa kahva on niin lähellä lämmönlähdettä että se kyllä sulaa hiljalleen olemattomiin.

nettiä selatessani törmäsin mokkapannuun tai sen lisäosaan, jollaista en eole ennen nähnyt, mutta toivottavasti sellainen tulee joskus vastaan jossakin. Tuollainen suoraan kuppiin keittävä "mutteripannu" olisi mielenkiintoinen! Alakulman mainoskuvassa kuppi on kyllä otettu jostakin espressokeittimestä. Cremaa ei mokkapannussa oikein synny :)
Mahdolliset vinkit MiniExpressistä otan innolla vastaan!

Lopuksi:
Minulta kyseltiin aiemmista videoistani puuttuvia la Pavonin /muidenkin espressolaitteiden yhteydessä videoinneistani pois jättämistäni espresson valmistukseen liittyvistä esivalmisteluista.
Onhan niistä paljon materiaalia olemassa, mutta tässä video tältä päivältä, jossa teen cappucino'a vipukeittimellä. Selostus ja taustamusiikkikin puuttuu, mutta pari ohjeistavaa tekstiä vilahtaa.

Suosittelen katsomaan videot YouTuben sivulla,
avautuu tuon pikkuikkunan oikeasta alakulmasta,
youtube-logosta, kun hiiren siirtää sen päälle ja napsauttaa

Maanantaina aloitan työt, siis säännöllisen palkkatyön, mutta pyrin jatkamaan säännöllistä
blogikirjoittelua siitä huolimatta.

Hyvää viikonlopun jatkoa!

kahvipapujen paahdon vaikutuksia

2011-08-11T10:41:00.000-07:00

Avasin tänään viimein Cafe Solo:n paahtimo-kahvilasta 5.8. ostetun Solo Barista- pussin. Samalla kiipesin kaapin päältä OBH-nordica- keittimen, ja kannoin la Pavonin pois työpöydältä. Tuo nordica sopi paremmin paputestiin, johon valitsin tuon porilaisen paahdon ja sen pariksi johan & nyströmin Yellow Bourbonin
Aiemmin aamupäivällä, tein "YB:sta" mokkakahvit mutterilla, Skertonin "pavonikarkeudella". Hyvä tuli. Mutta millaista tuo hyväksi havaittu makeahko papu on verrattuna Solo:n juuri paahdettuun verrattuna, kun ne laitetaan samalle viivalle tyypillisessä puoliautomaattikeittimessä jossa on vielä cremavahvennin?

Harrastin papuja ja niistä tehtyjä kupillisia vertaillessani myös normaalia tarkempaa valokuvausta, pyrkien mahdollisimman tasapuolisiin kuviin. Eli kaikki vertailukuvat on otettu samanlaisess valaistuksessa, niitä ei ole käsitelty keskenään eri tavalla missään vaiheessa. Tässä tuloksia tsetin eri vaiheista. Värit tulevat paremmin esiin, suurentamalla kuvat omiin ikkunoihinsa niitä klikkaamalla.

Solon paahto on tummempi, mutta ei palanut

tummuus näkyy paremmin jauhetussa kahvissa

---ja lopulta myös cremassa ja ennenmuuta maussa!

lähinnä fiiliskuva, mutta ero näkyy edelleen

Molemmat kahvit on jauhettu samalla teräasetuksella Hario:n käsimyllyllä. Molempiin kupillisiin on käytetty tasan 14 grammmaa papua ja molempien uuttoaika, alkaen pumpun käynnistyksestä oli 25 sekuntia. Tamppaus ja grupon lämmitys niin ikään molemmille samalla tavalla.
Testaus oli vertailukelpoinen menetelmien ja asetusten suhteen, mutta "voiton vieneellä" Solo-Baristalla oli jonkin verran etuna tuoreempi paahto, verrattuna nettikaupasta tilaamaani. Mutta paahtoasteella pöi myös merkittävä osuus siihen että haen tuota mainiota kahvia Porin Puuvillatehtaalla toimivasta paahtimosta toistekin, Siitä tehty cappuccino tai latte on varmasti kokeilemisen arvoinen: ryhtiä ja voimaa löytyy!

Meinasin tyytyä tulokseen tuolaisenaan, ja jättää nordican joksikin aikaa toimittamaan espresson tekoa, mutta en malttanut sittenkään olla hakematta vipukeitintä takaisin pöydälle lämpiämään. Sillähän täytyi myös koeponnistaa tuo mainio ja niin paljon vertailukahviaan parempi Solo. Siispä punnitsemaan ja myllyttämään vielä yksi 14 gramman satsi, ja pusertamaan la Pavonin kampea

Ja tulihan sieltä jotakin vielä paljon tukevampaa:

Pavonin crema on tässä kohdallaan, uutto oli konstailematon ja kammen vastus hyvä.
...ja maku sellainen mitä en ole kahvilassa saanut kokea. Vielä.

Testissä käyttämäni "kamppeet"

hyllyllinen tavaraa, ja kahvijuoman alkulähde

2011-08-10T12:34:00.000-07:00

Heinäkuun ensimmäisestä päivästä alkanut kahvi-innostukseni on poikinut kaappiin siinä määrin tavaraa: kuppia, kippoa, pannua, että täytyi rakentaa keittiön oven yläpuolelle hylly josta kulloinkin tarvittava väline on kätevästi saatavilla, mutta eivät ole kuitenkaan tiellä.

- kaikki blogin kuvat suurenevat klikkaamalla kuvia -

Merkitsin kuvaan kaksi ajankohtaista esinettä: Ibrik-pannu löytyi eilen kirpputorilta, ja Bialetti eli alkuperäinen mokka- mutteripannu tuli huutonetistä muutaman espressokupin kaupanpäällisenä.
Ibrikistä lisää tämän päiväkirjamerkinnän lopussa, mutta enin muutama kuva ja lause tuosta keskimäisestä "mutterista.

Huutonetissä oli myynnissä neljän kupin satsi Illy:n espressokuppeja, jotka myyjä oli voittanut jostakin ja laittanut huudettavaksi koska ei juo espressoa. Minut herätti halpa hinta, siihen nähden että mukaan luvattiin laittaa 30 euron arvoinen bialetin pannu. Ilmoituksen kuvassa olevassa pannussa näkyi kaulusrenkaassa kaiverrus joka kiinnosti minua keräilymielessä, varsinaiseen käyttöön en pannua oikastaan edes tarvitse koska niitä ja ennestään pari kappaletta on.
Noudettuani paketin ja avattuani sen, vähän hämmästyin. En pettynyt vaan ennemminkin nauroin. Kaupanpäällinen poikkesi ilmoituksen kuvasta sikäli, ettei siinä ollutkaan merkintää joka minua kiinnosti:

ylläoleva kuva on kopioitu pannuja myyvän firman katalogista, ja nuolella merkitty tarkoittamani tekstikohta yläpannun "helmassa". Nyt hankkimani pannu on vuodelta 2004, eli ei aivan uusi sekään.
Ensimmäinen mutteripannu jonka läysin parilla-kolmella eurolla kirpputorilta, on vuodelta 1985.
Siinä on teksti: "portorico":

Mokkapannuissa on erilaisia "nimiä", vaihdellen valmistusvuoden mukaan. Olen etsinyt Googlen hakuasanoilla "vintage bialetti", mahdollista tietoa tuosta asiasta, vielä sitä löytämättä. Monenlaista keräilyä harrastavana tämäkin puoli kahvimaailmassa kiinnostaa minua.
Paitsi tarkalta malliltaan, nyt hankkimani pannu poikkesi vähän muutenkin odotuksistani, mutta "lahjahevosen suuhun ei ole katsomista" -sanotaan. Pannu oli himmentynyt ja saanut jossakin vaiheessa osakseen jotakin sen pintaan sulanutta tököttiä. Laitoin sen ensin soodakylpyyn, ultraäänipesuriin, ja sitten tartuin kiilotusrättiin -tahkottuani ensin etusormella AutoSol- tahnaa pinnan kerrallaan. Tässä kuvakertomus muutoksesta:

pannu sellaisena kun se paketista paljastui

vasemmalla alaosa valmiiksi käsiteltynä, yläosa sooda-ultraäänipesun jäljiltä
- ja oikealla pannu puhdistuksen jälkeen, valmiina koekäyttöön

Pannusta tuli kuin uusi. Sisäpuolikin puhdistui siihen kunoon että pannua saattaa käyttääkin. Tämä pannu sijoittuu kooltaan aiemmin hankkimieni väliin, ja täydentää hienosti "mutterikokoelmaa". Ja kaiken lisäksi sen tiiviste on kunnossa ja kahvista tuli hyvää.

Sitten toiseen aiheeseen: Ibrik-pannuuun, joka löytyi eilen kirpputorilta aivan sattumalta. Lupasin itselleni jo pressopannun hankittuani että nyt pidetään vähän huilia näiden hankintojen kanssa. Mutta pakkohan silloin on ostaa, kun hinta ja tavaran luonne osuvat yksiin. En puhu nyt laadusta ainakaan tämän viimeisen löydön kohdalla, koska kyseessä on käyttötavaran lisäksi samalla antiikkiesine tai -esineet.

Ibrik- pannu on nimitys turkkilaisen kahvin valmistukseen käytettävälle pienelle pannulle, johon laitetaan sokeri ja aivan tomuksi jauhettu kahvi ja annetaan kiehahtaa kolmeen kertaan. Kahvi kaadetaan poroineen kuppiin ja annetaan seestyä hetki ennen nauttimista. Aiheesta on kirjoitettu nettiin paljon, joten en tarkemmin ala siitä nyt kirjoittamaan. Kyseessä on mielestäni kuitenkin niin merkittävä kahvimaailman käyttöesine, että sellainen on pakko "kuulua kalustoon". Turkkilainen kahvi tunnetaan myös Arabialaisena tai itämaisena kahvina. Siksi ollaan aivan kahvin alkulähteillä.

Ibrik-pannuja on monenlaisia. Modernit pannut ovat teflonpinnoitettuja high-tech tuotteita joita myydään myös voin sulatuskattiloina. Usein pannuissa on puinen tai komposiittimaterialista valmistettu kahvan päällinen. Nyt minulle kulkeutuneessa on vain rautainen sanka, ja itse pannu on kuparia: niin kuin todella pitääkin olla. Mittasuhteet ovat pannun muodossa tärkeä asia, ja päädyin siihen että omassani ne ovat melko ideaaliset.
Selvitin pannun alkuperän, kokonaisuuteen kuuluvan kasarin sangassa olevien leimamerkintöjen perusteella. Se on vanha ja "hyvää sukua" samoin kun kasari ja kolme kuparista kahvin nauttimiseen tehtyä kuppia. Kaikkien tinaukset ovat kunnossa, mutta saattaa olla että vien ibrikin tinurille katsottavaksi jossain vaiheessa.

Turkkilaisen kahvin valmistuksen opetteleminen onkin samanlainen haaste kuin la Pavonin tottelemaan saaminen.Odotan innolla sopivaa inspiraatiota!

kiireellä kirpputorille, Santosta ostamaan

2011-08-08T10:22:00.000-07:00

Kierrellessäni viime viikolla lukuisia kirpputoreja, näin eräällä myynnissä oudon näköisen lasipannuviritelmän. Kyljessä luki että kahvinkeitin 3€. Ajattelin että joku kahvilan virkaheitto keittimen osa tai jotain.... ja jatkoin matkaani.

Lauantai-iltana koin valaistumisen! Näin netissä useita juttuja juuri sellaisesta laitteesta jonka olin edellisenä päivänä ohittanut. Kyseessä oli/on Santos-keittimeksi, alkuperäisen valmistajansa mukaan nimety alipaineella toimiva "vakuumikeitin". Ei ollut epäselvää missä olisin maanantaina klo 09:59!

Keksintö on jostakin 50-luvulta, ajalta ennen suodatinkeittimiä, näitä mokkamastereita. 70-luvulla näitä oli melko paljon kahviloissa ja ravintoloissa, joissa kahvi usein keitettiin asiakkaiden pöytien äärellä. Toimitus oli, ja on edelleen nähtävyys ja ohjelmanumero joka vangitsee seuraamaan kahvin valmistumista. Sittemmin ravintolat luopuivat tästä, johtuen muutamista räjähdyksistä, jotka johtuivat lopulta virheellisestä käytöstä. Oikein käytettynä laitos on turvallinen.

Kirppitorilta kotiin päästyäni ihmettelin pannua aikani, ja mietin millaisella jauheella sitä lähtisin kokeilemaan. En viitsinyt jauhaa papua, vaan latasin pannun "yläpalloon" kuusi mitallista espressojauhoa, joka osoittautui kelvottomaksi vipukeittimelle. Jauhe oli puolet ja puolet: Sgafredoa ja Lavazzaa. Ajattelin lähinnä testata toimiiko keitin, ja siihen sopi laittaa latingiksi tuota "turhaa" purua.
Mutta hämmästyin varttin kuluttua siitä kun olin vääntänyt levyn päälle, ja laittanut kannen keittimen päälle: Oivallista kahvia!

Tein ex tempore- videon heti ensimmäisestä kokeilustani tämän todella hyvän hankinnan kanssa. Osa videosta on nopeutettu, ja ääniraita on harkittua tavaraa: aariaa ooperasta Figaron häät: non píu andrai: "ei niin nopeasti".

Loistava päivä !

Lähes onnistunut uutos

2011-08-07T09:55:00.000-07:00

Kolmen päivän hakemisen ja kokeilemisen jälkeen olen päässyt vähän "jyvälle" vipu-espressokeittimen käyttäytymisestä, mutta vielä se pääsee yllättämään. Tänään sain hyvän syyn siivota keittiön työ/tiskipöydän ympäristö, sen jälkeen kun keitin oli puhaltanut porot seinille, kun avasin kahvan. En mielestäni tehnyt varsinaista virhettä, mutta tapaus liittyyi esiuuttokokeiluun, jossa männän alle saattoi jäädä painetta kun kakku kastui kahdessa vaiheessa.

la Pavoni:n kampi ei anna anteeksi sopimatonta kahvijauheen karkeutta, se ei pidä liikaa tampatusta kakusta mutta ei siedä liian löysääkään, jauhetta pitää olla oikea määrä. Jauheessa ei saa olla paakkuja, kahvan pitää olla lämmin mutta ei liian kuuma, vesisäiliö ei saa olla liian täynnä, ja nämä asiat pitää olla kohdallaan että kampi taipuu käden alla oikealla vastuksella ja espressoa valuu kuppiin oikea määrä painettaessa kampi ylhäältä alas. Omaksi taiteenlajikseen olen huomannut (veivattavan) kahvimyllyn teräsäädön. Yksi lovi liikaa puoleen tai toiseen, niin keitin on tukossa, tai vaihtoehtoisesti suoltaa ilman mitään vastusta -kuraa.

Suivannuin tai väsähdin jossain vaiheessa aamupäivällä pavonin kanssa painiskeluun, ja kiikutin kesäkeittiöstämme krupsin painekahvakeittimen pavonin viereen. Latasin sen segafredo:lla ja annoin
sähkön pumpata itselleni tupla-espresson. Tunnin kuluttua putsasin krupsin, ja kannoin takaisin ulos. Edes löysä vipukoneen plörö ei ollut enää niin kuraa, verrattuna siihen kitkerään litkuun mitä tämä moottoroitu automaatti nyt pääsi kuppiin. Crema oli täydellinen, mutta se maku...
Mutta olihan siihen yksi selitys: olen kaksi päivää kaatanut kurkusta alas Brasilian Yellow Bourbon:in juuri jauhetuista pavuista veivattua tavaraa, paremmin ja huonommin onnistuneita, mutta tämä crema-vahvistin oli ladattu lidlistä ostamallani valmiiksijauhetulla segafredolla, ja taisi siinä purkissa olla jotain loppuja lavazzoja jotka olen jauhanut jo viime viikolla latte-art- harjoituksia varten. Eli se siitä vertailukelpoisuudesta.

Löpinät sikseen ja lisää testausta, harjoitusta, maistelua ja haistelua, ja ennenkaikkea opikseen ottamista. Tein pari videota, lähinnä itselleni muistiinpanoiksi, mutta laitanpa ne tähän näytille:

114 kierrosta ja 13 grammaa -Hario on "tällissä"

...ja se melkein onnistunut espresso: miltä sen tekeminen näyttää. Tamppaukset
ja muu taustahomma on jätetty kuvaamatta. Ja alkuun lisätty "pakollinen taide"

Paahtimolla kahvilla

2011-08-05T10:12:00.000-07:00

huom: teksti sisältää tänään tavanomaista enemmän hyperlinkkejä muille sivuille, toivon ettei se häiritse kuuntelijoita

Käytiin tänään viimein Cafe Solo:n paahtimokahvilassa, Porin Puuvillassa. Yrityksellä on kahvila myös Porin keskustassa, eetunaukiolla itäpuistossa. Paahtimo oli kesälomien vuoksi suljettu, kun toissaviikolla kävimme "repimässä ripaa". Facebook- sivuillaan kyllä siitä jossain päivityksessä mainitsivat, mutta jäi silloin huomaamatta.

Oikeastaan tämä ajankohta oli parempikin. Minulla oli kysyttävää Baristalta, kun la Pavoni on nyt kaunistanut keittiön työpöytää vajaan viikon ajan, ja olen jo ensimmäiset kokemukseni sen kanssa saanut. Sainkin hyviä neuvoja, ja oli hienoa jutella asiasta kiinnostuneen ja työstään innostuneen henkilön kanssa. Otimme vaimoni kanssa saman tilauksen, kuin viime viikolla huonolla menestyksellä kuppilasssa, josta kirjoitin tähän blogiini otsikolla Kurjat Kuppilat. Tällä kertaa tuplaespresso oli mainio, eikä cappucinokaan herättänyt kielteistä kaikua jälkeenkään päin :)

Paahtimo myy itse paahtamiaan kahveja papuina, ja jauhaa myös asiakkaan haluamia sekoituksia ja karkeuksia. Heillä on myös omia valmiita sekoituksia eri tarkoituksiin. Ostin kuvien esittämää
Solo Barista -espressoa papuina, koska postissa oli minulle saapumasssa kahvimylly, jonka halusin säätää keittimelleni sopivaksi, ja varmistaa siten tämän mielenkiintoisen kahvin toimivuuden.

Ensimmäinen myllytys
Hario- käsikäyttöinen kahvimylly (ylläolevassa kuvassa) saapui tänää postiin, josta sen hain kotiin suurella mielenkiinnolla. Myllystä on kirjoitettu ristretto'n foorumilla paljon hyviä kokemuksia, mutta joukossa on kriittisiäkin kommentteja. Myllyn säätö on lukemani mukaan melko tarkka, varsinkin vipukeittimelle.
Saatuani myllyn purettua paketista ja kokoon, sääsin sen terät ensin aivan kiinni toisiinsa, ja siitä yksi lovi auki päin. Punnitsin myllyyn paikymmentä grammaa pavonin minulle myyneeltä L.V:ltä kaupan päälliseksi lähettämää Brasilian Yellow Bourbon- papua (jota tilasin myllyn mukana myös crema:lta pussillisen) ja aloin veivata. Mylly jauhoi yllättävän tasaisesti: keraamiset myllynkivet purivat hyvin papuihin, mutta kyllä homma "työstä" käy, jos jauhettavaa on suurempi määrä.

Ensimmäinen satsi meni sudeksi: Latasin pavonin, tamppasin niin kuin on "opetettu" ja aloin hommiin. Suodattimeen laittamastani Harion tiukimmalla säädöllä jauhettu kakku oli niin tiivis, ettei mäntää saanut painettua ollenkaan alas. Kuuma vesi ei kerta kaikkiaan läpäissyt kahvijauhetta. Toinen ääripää, verrattuna eilen kuvaamani videon esittämään "plöröön" joka syntyi kokeillessani marketin valmiiksi jauhettua espressoa.
No, eipä siinä mitään: paineet alas keittimestä, kahva auki ja uutta versiota jauhamaan, sitten kun oli löysännyt myllyn säätöä yhden loven. Uusi satsi filtteriin samalla tamppausmetodilla kuin edellinen ja kokeilemaan. Espresso syntyi, ja melko hyvällä cremalla. Ei täydellinen, mutta pääsin "Bourbonin" makuun. Toisen yrittämän saattoi jo juodakin. Prässäyksessä oli jonkin verran ilmaa, kun kampi tuntui joustavan käden alla. Kehitettävää on, mutta olen selvästi jäljillä :)

harjoitukset jatkuvat...

pöönät toroon

2011-08-04T11:38:00.000-07:00

Pöönät, suomeksi kahvipavut. Toro, suomeksi suppilo.
Pöönät täytyy todellakin laittaa toroon, jotta saa uudelle keitintuttavuudelleni sulateltavaa.
La Pavoni- vipukeitin saapui tiistaina, ja blogiin se pääsee vasta nyt kakais päivää myöhemmin. On ollut muuta tekemistä, eikä kirjoittamiseen ole löytynyt sopivaa "väliä"

legendaarinen vipukeitin pääsi ensin "kesäkeittiöön", krupsin rinnalle, mutta tätä kirjoittaessani se puhisee jo varsinaisen keittiömme työpöydällä. OBH-Nordica, josta juttua aikaisemmissa blogimerkinnöissäni, antoi tilaa tuolle kiiltävälle seuraajalleen. Kesäkeittiön krups, jonka kuten tämän pavoninkin huutelin netistä, on ollut jostain syystä melko hiljaa pari päivää.

Laitoin tilaukseen Hario Skerton- kahvimyllyn, pavonin myyjältä saamieni neuvojen (paljon kiitoksia!) perusteella. Samalla tilasin Crema:lta yellow bourbon- papuja, joita myyjä oli laittanut kaupanpäällisinä keittimen mukaan.

Olen kierrellyt kirpputoreja viime aikoina nimenomaan "kahvisilmät" avoinna. Eilen tärppäsi: veivattava mylly vitosella. Käyttämätön, samanlainen kuin Amazon:illa myynnissä 30 taalalla.
Turkkilainen mylly olisi ollut todellinen löytö, mutta tuokin meni paremman puutteessa. Kotiin päästyäni ryntäsin "verstaaseen", ja väänsin tämän pienen mutta pippurisen myllyn terät niin lähelle toisiaan kun mahdollista, saadakseni aikaan mahdollisimman hienoksi jauhettua tavaraa. Sen seurauksena jauhamiseen kuluva aika pitenee, ja veivin vastus kasvaa. Säädöllä jolla viimein sain haluamaani, tämän lyhytveivisen myllyn pyörittäminen todella kävi työstä.
Mutta konstit on monet: Veivi pois, nuppi piukkaan ja yli 30 vuotta vanha Makita kiinni akseliin!

Kahvia alkoi syntyä pikavauhdilla, ja hirvittävän melun säestämänä. En toki päästellyt porakoneella täydellä vauhdilla: siitä olisi saattanut syntyä pienimuotoinen tulipalo. Koneessa on portaaton nopeudensäätö, vaihdettava suunta, isku, ja kaikki herkut, mutta kokeilun jälkeen ruuvasin veivin takaisin kahvimyllyyn, ja siirsin sen kauniisti hyllylle.
Kuvassa taustalla "marketti-krupsi", joka sekin kyllä suoriutuu melko hyvin espresso-karkeuden synnyttämisessä.

Aikani kuluksi tein itsekseni ja huvikseni pienen vertailun erilaisilla välineillä jauhetun kahvin lopputuloksesta.

jauhoin joutavaa Lavazzaa oranssilla retro-Moulinexilla, jolla normaalisti jauhan kuivattuja chilejä. Toisena kahvimyllyn korvikkeena kokeilin Bamixin maustemyllyä. Referenssinä sai toimia krups, hienoimmalle säädettynä. Ja taustalla vielä edellä kertomani porakoneell tehty tomu.
Olihan noissa eroja: moulinexin tuotos oli rouheinta, bamixilla saisi varmasti hienoa tavaraa, mutta myllyn akseli sulaisi sen homman aikana käyttökelvottomaksi. Krupsilla saa kyllä mielestäni riittävän hienoa jauhetta pavonillekin, mutta parhaat pavut jätän tulevan käsin veivattavan Skertonin "ruuaksi".

Pavoniin tutustuminen on minulla teoriassa alkanut jo ajat sitten, mutta nyt pääsin viimein käytännön opetteluun. Aivan ensimmäinen "prässäys" tiistaina meni minun makuuni yllättävän hyvin. Aloittelijan innostunutta tuuria, tai sitten en vain tiedä kuinka hyvää kahvi voi olla.
Ensimmäisen kokeilun jälkeen on kyllä tullut kuraakin.
Tein tietoisesti videon, uutosta jonka tiesin menevän pieleen: lidlin myymää valmiiksi jauhettua segafredo-casaa filtteriin, jyrkkä tamppaus ylimenevällä voimankäytöllä ja shottia painamaan:

Kammessa ei ollut juuri minkäänlaista vastusta, ja litkua tuli. Jo kammen yläasennossa alkoi kahvi valua lasiin, joten lopun voi arvata.

Toinen äärimmäisyys oli/on "porakonemyllyllä" jauhetusta -edelleen lavazzasta, joka sopii tällaisen opetteluun oikein hyvin, tehty uutto. Kakku on todella tiukka prässättävä: tuntuu että veivi menee solmuun ennen kun kaikki kahvi on uutettu läpi.
Lopputulos oli jonkinlainen, mutta shottia kiinnostavampi oli filtteristä pos kopautettu "kakku", joka ei edes rikkoutunut kun sen roskikseen koppasin. Otinkin sen roskiksesta, ja asettelin valokuvauksellisesti kahvan ja filtterin lomaan:

En tiedä onko tällainen kokare tavoittelemisen arvoinen, mutta selkeää eteenpäinmeoa se on, verrattuna vetisiin sakkakasoihin, joita aiemmin olen lusikalla kaivanut painekahvojen "cremavahvistimista".
Päivänsä saa piristettyä oudoilla ja vähäisillä asioilla: vai ovatko ne lopulta ollenkaan vähäisiä :)

Tarpeellista tavaraa

2011-08-01T10:19:00.000-07:00

Ostoksia S-marketista, kun piti hakea vain jotain puutteita. Fazerin sinisen tuntevat kaikki, samoin tumman Presidentin, joka tässä papuna. Presidentti on paahdettu 12.4.2011 -ei siis erityisen tuoretta, mutta menettelee. Fazerin sininen kuuluu olennaisena lisänä kahvinautintooni, samoin tämä

Uutena tuttavuutena: Saquella Espresso Crema -gusto forte, josta maahantuoja kertoo: 40% Arabica, 60% Robusta. Tuo tällä kertaa valmiiksi jauhettuna. Arvostelut Saquellasta vaihtelevat kurasta hyvään arkikahviin. Mainittu myös melko vaaaleaksi, ollakseen espressoa.

Kaapissani alkaa olla melkoisesti eri kahvimerkkejä, mutta onpahan "syötävää pavonille" Monta on jo koettukin: Lavazzaa, Illy:a(ä), pauligin marketti-espressoja... Kun en kahveista vielä paljoakaan tiedä, arvioni ovat summittaisia. Valmistuksen muuttujatkin ovat satunnaisia...
Mutta Segafredo Casa maistuu niin mutterissa kuin thermoblock-keittimestäkin päästettynä ...hyvältä, verrattuna vaikkapa illyyn tai pauligin originaleen. Pauligin fortissimo on jotain noiden väliltä. Seuraavaksi kokeiluun menee Lidl'in myymä Monte Santos espresso, joka on kovasti kehuttu.
Menen ja tiedän!

kirvoista päästyä

2011-08-01T01:45:00.000-07:00

Välillä kuvapäivitystä chilien tilanteesta, kaiken "kahvivouhotuksen" lomaan: La Pavoni- vipu-espressokeitintä, jonka onnistuin huutamaan nettihuutokaupasta, odotellessa.

Habanero-osastolla tapahtuu, pian pääsevät kuivuriin ja jauheeksi.

Harold st' Barts

Madame Jeannette

Baccatum: Aji Cristal viimeistelee toista satoaan. Myös se pääsee kuivuriin, varmaankin tulevana viikonloppuna. Sekä habaneroa että "ac:ta" on sen verran vähän että lataan ne samaan aikaan kuvuriin, eri hyllyille, ja jauhan erikseen. Harold st' Bartsia on kypsynyt vain muutama podi, mutta sitäkin suurempia. Hyväksi koettu käyttötapa niille on soseuttaa tomaattikastikkeen joukkoon. Katsotaan viikonloppuna tilanne.
Starfish on vasta raakilevaiheen alussa, kärsittyään alkukesällä pahan kirvahyökkäyksen. Mittaa on kertynyt, mutta kukinta meni kokonaan uusiksi. Eiköhän siitäkin jokunen podi tule maisteltavaksi.

Capsicum Baccatum var. Aji Cristal (PI 281320)

Capsicum Baccatum var. Starfish

Pepperoncini ei näytä kovin houkuttelevalta siinä vaiheessa kun on vaihtamassa väriään vihreästä punaiseen. Pizzapaikkojen pepperonien kellanvihreä värivaihe jää tältä lajimuunnokselta väliin.
Laitoin helmikuussa useita taimia pepperonia kasvamaan. Parista puskasta on satoa tullut purkkiin saakka, ja viikonloppuna pääsin maistelemaan ensimmäisiä valmiiksi maustuneita.
Tulos oli odotettu: melko mieto, mutta maukas ja paljon hedelmäisempi ja makeampi kuin kaupalliset serkkunsa. Sitä voisi pistellä purkillisen yhteen menoon.


Pepperoncini - c.annuum

Naga Morich - tuo ehkä arvostetuin chinense, onnistu minulla ensiyrittämällä vuosi sitten yli kaikkien odotusten. Tämä kuuma, kostea, ötökkäinen, ja muutoinkin hankala kesä näytti keltanokalle närhen munat. Mutta tulee sitäkin sinappitarpeiksi varmaankin riittävästi. Podit ovat pieniä, verrattuna vuoden takaisiin. Mutta ehkä sitäkin vihaisempia, jos se on mahdollista.

Huonekasvejakin alkaa kertyä: Pian pari vuotta vanha Riot, jonka en ole antanut kasvaa pituutta, enkä ole vaihtanut suurempaan purkkiin, on kukkinut ja "podittanut" tasaisin väliajoin olohuoneemme ikkunan ääressä. Nyt sen oli aika antaa paikkansa Habanero Sudden Death'ille, jota aion käsitellä yhtä kovakouraisesti kuin tuota riot'iakin. Sudden death koki varmaankin pahimman kirvahyökkäyksen kaikista tämän vuotisista chileistäni. Paiskasin sen jo kesäkuulla purkkeineen pellon reunaan "häpeämään", katkaisten sen samalla miltei juuresta poikki, ja heittäen puskan pelto-ojaan.
Nyt tuolla "rangaistussiirtolassa" on alkanut tpahtua: moni hylkyyn heittämäni puska on elpynyt, ja alkanut kasvaa. Ilman lannoitteita ja joksenkin ilman kasteluakin. Ruohonleikkurilla ohi ajaessani, olen antanut ruohon lentää niiden päälle ja purkkeihin. Siinä ovat saaneet lantaa ja katettakin.
Suddden death (kuva alla) oli kaikkein pienin kaikista; varsinainen bonsai-aihio. Sepä sopiikin nyt olohuoneeseen, aurikoisen ikkunan äärelle edelleen kasvamaan. Kaikki emmeet "tyylikkäälle" mini-chilille ovat olemassa.

pari vuotta kasvanut Riot siirtyi toistaiseksi kuistille...

...ja sen paikan olohuoneen ikkunalla sai kitukasvuinen
Habanero Sudden Death

-... loppuun vielä kuva aivan jostain muusta, liittyen puutarhanhoitoon ja -viljelyyn:
Paikka jossa viime kesänä kasvatin paria habaa, kasvaa nyt tomaattia. Herukka ja tupakkapuskien katveessa. Itse en tomaattia tuoreena syö, mutta hoitelen mielelläni.

induktiolla ja ilman

2011-07-30T08:04:00.000-07:00

Pari tekstiä sitten kerroin Prismassa näkemästäni Bialetti-Venus mokkapannusta, jonka sijasta tuolloin sain käsiini mutteripannun kopion. Menneellä viikolla, torstaina, ryntäsin uudelleen kauppaan ja ostin induktiolle sopivan pannun. Samalla tarttui mukaan pari muutakin kahvitouhuihin liittyvää kapistusta:
3,5 desin lasikannu maidon vaahdottamista varten, 7 cl shottilasi creman kanssa elosteluun, ja teräksinen kahvimitta.

Mutta voi- induktiolietemme sanoi kaikilla levyillään kokeiltuna mokkapannulle: "Fail", piippasi ja kieltäytyi ryhtymästä lämmitystoimenpiteisiin. Kun pannu oli jo latingissa, menin saman tien ulkorakennuksessa olevaan "kesäkeittiöön", ja heitin kierrätyskeskustavaraa olevan kaksilevyisen valovirtahellan pikkulevyn keskilämmölle ja pannun sille lämpiämään. Ajattelin että olkoon sitten tavallisella valurautalevyllä lämmitettävä induktiopannu.
Pannun lämmettyä riittävästi, alkoi pulputus. Kahvi tuli suodattimen läpi pulputtaen, ei sillä tavalla hiljalleen "noruen" kuten pitäisi. Annoin mokan valmistua, ja pääsin maistamaan tekelettä. Huonoa oli.
Tein sillä hetkellä päätöksen ryhtyä lievään petokseen: pannu huolelliseen pesuun, tiiviste ja sihti pois ja kaikki kolot aivan puhtaaksi. Huolellinen kuivaus, pannu kasaan ja myyntipakkaukseen, kuitti roskiksesta esille, ja seuraavana päivänä tekemään tuotepalautusta/ vaihtoa.

Kerroin Prisman neuvonnassa, että laite ei toimi sillä tavalla jolle se on tarkoitettu. Kerroin induktiolietemme olevan ilmeisesti pannun pohjan halkaisijaan nähden liian suurilla magneettikenttäalueilla varustettu, eikä se "näe" levyllään olevaa pannua. Kerroin myös, että pannu on testattu hyvässä uskossa, ja niin ollen ei 100% käyttämätön. Näin pesin käteni petoksen merkit täyttävästä rikoksesta kaupparyhmittymää vastaan.
Vaihto, tai oikastaan palautus onnistui hyvin. Käteeni laskettiin ostosumma 35 euroa, ja S-bonus nollattiin kyseisen summan osalta.
Siitä sitten uudelleen kaupanpuolelle, ja hankkimaan hyvitystä pienelle harmistukselle:

....ja kotiin, uuden hankinnan kanssa. 23 euron keittolevy tylyn indukstiolieden keittotasolle, ja 80-luvun alumiinimutteri pihisemään. Levy on nopea, ja tulee toimimaan talvellakin, kun kesäkeittiö on huurteessa. Muutaman tunnin kuluttua ensikeitosta, otin aiemmin hankitun vitosen kopiomutterin, ja kiehautin sillä mokat -odottaen ehkä samanlaista luihua litkua, tähän pikkupannuun verrttuna...
Mutterin tehdessä työtään, otin uuden "nekan" ja pörryytin nordikan vaahdottimella maidon kuohkeaksi, tavoitteena valmistaa elämäni ensimmäinen iso Latte.

...siitä tulikin parhaan makuinen kahvijuoma, mitä olen koskaan maistanut. Muhkean kokoinen puolen litran lasillinen muhkeaa lattea, eikä ollenkaan latteaa. Kahvina Pauligin fortissimo- pavuista mutterikarkeuteen jauhettu espressopaahto (4).

Illan ehtiessä otin esiin milligrammavaa'an, ja tein vielä vertailun taloudessamme käytettävien kahvimittojen paino-vetoisuuksista.

Punnitsin noiden kolmen mitan sisältämien jauheiden painot tasamitoilla. Tarkoitukseen sopivalla Illy- espressolla. Noin viisi grammaa näytti jokaiselle mitalle. Eli ei suurempaa merkitystä millä mitalla kahvia annostelee. Varsinkaan tavallisessa "arkikäytössä".

Tätä kirjoittaessani, pari päivää kuvien ottopäivästä, odottelen josko nettihuutokaupasta löytämäni
la Pavoni Europiccola löytäisi tiensä työpöydällemme. Kauppa ratkeaa illansuussa... toivon mukaan minun hyväkseni.

kurjat kuppilat

2011-07-27T09:18:00.000-07:00

Olin tänään "Gordon Ramsayna" eräässä uudehkossa kahvilassa, joka ilmoitteli jokin aika sitten paikallisessa lehdessä että nyt saa myös erikoiskahveja; espressoa hintaan 2 € /cup.
Kuulin myös että kyseisessä kahvilassa on "kalliin näköinen, robottia muistuttava" laite jolla kahvia valmistetaan. Innostuin asiasta, kun muutenkin kahvi jalommissa muodoissaan on viime aikoina ollut kiinnostukseni aihe nro uno (kun italialaisittain ajatellaan)

Siispä mielenkiinnolla kokeilemaan:
Kahvilaa koristi hieno espressokeitin joka muistutti paljolti tätä:

Astuttiin vaimon kanssa tiskin ääreen, ja tilattiin cappuccino ja tuplaespresso.
Cappuccino meni heittämällä jakeluun, mutta tuplaespresso. Myyjätär kysyi ihmeissään, jo vähäisiä paniikin oireita osoittaen: "mikä se on". Selitin asian. Siitäpä sitten espressoja laatimaan.

Myyjä valitteli että kestää nyt hetken, kun kone lämpiää: tänään ei ole vielä tehty, kun erikoiskahvien myynti on niin vähäistä. Kello oli vähän vaille 12, kuppila auennut joskus 7-8 välillä. Tutki laminoituja ohjelappusia jotka oli asetettu työpöydälle asianmukaisiin telineisiin, sellaisiin kuin ravintoliden pöydissä usein seisoo drinkkimainoksia.
Kertoi että kestää kolme (3) minuuttia kun kone lämpiää. oikeampi aika olisi puolen tunnin paikkkeilla. Käänetli ja väänteli siinä sitten koneen hanikoita, ja sanoi että tekee sen esson ensi, kun se ei tarvii niin paljoa painetta. (tarvitsee tasan yhtä paljon kuin cappuccinokin).
Otti sitten muutaman minuutin odoteltuaan kupin jonka lämmitti mikroaaltouunissa, ja siirtyi kahvimyllylle joka oli yhtä hieno kuin tuo keitinkin. Myllytti suoraan gruppoon, ja painoi yhdysrakenteisella tampperin tapaisella jauheet tasaiseksi. Ei tampannut erillisellä tampperilla vaan väänsi kahvan koneeseen. Koetteli vielä hetken suodatinpidintä sormillaan, ja totesi ilmeisesti tarpeeksi lämmenneeksi. Vilkuilin painemittaria: nollaa näytti.

Sitten itse uuttovaiheeseen! Myyjä laittoi kupin uudelleen mikroaaltouuniin lämpiämään, ja otti kaksi rosterista desin mittaa, tällaisia:

...laittoi ne koneeseen ja väänsi kahvasta kahvin valumaan noihin kahteen "purkkiin".
Ääntäkään ei koneesta kuulunut prosessin aikana, mutta kahvia sieltä tuli. Kun riittävästi oli valunut, myyjä otti nämä kaksi mittakipollista koneesta ja kippasi ne cappucinokuppiin, Laittoi kupin aluslautaselle, liitti lautaselle ilmeisesti ruokosokeria sisältävän pienen pakkauksen, ojensi kupin ja sanoi ole hyvä.
Vaimoni odottaessa caapucinoaan, siirryin itse ulkopöydän ääreen tarkastelemaan ostostani. Ruskeaa kahvin tuoksuista tavaraa kupissa, noin 2 dl. Ei minkäänlaista cremaa, hyvää vauhtia viilenemässä, maku mitäänsanomaton jotenkin rasvainen ja härski.
En viitsinyt tehdä "Gordoneita" ja heittää lientä pitkin pihaa, van kaadoin sen kurkust alas ja pidättelin hengitystäni...

Niin... se espresso maksoi seinähinnastossa euron kuppi. Tuplaessosta tuli hinnoitteluongelma, mutta myyjätär päätyi kompromissiin: 1,50.
Vaimokin sai Cappuccinonsa, lattelasissa. Ylikokoisen ja jotenkin oudon. Juotiin jahain vielä pari munkkia kotiin viemisiksi: 2 munkkia á 1,60 euroa. Maksoin vitosella - sain 2 euroa taksisin

Pari tuntia myöhemmin lähdettiin Poriin, ajatuksena mennä kahvila Soloon, jossa samassa paahtimo ja mylly. Myyvät juuri jauhettua kahvia mukaan.
Paikka oli kiinni: lomalla heinäkuun loppuun.

2011-07-25T11:08:00.000-07:00

Pari videopätkää "kesäkeittiöstä"

Mutteripannut vertailussa

Kuumana falski Krups. Ellei esilämmitä
niin toimii tiiviimmin